Teksti numero 365.

Vaikka yhtään ei tunnu siltä niin tänään se kuitenkin on, vuoden viimeinen päivä. Epätodellinen on ainoa sana, jonka keksin kuvaamaan tätä tunnetta. Yksi vuosi tuntuu pitkältä sanottuna, kalenteria selatessa ja hetkessä eläessä. Sitten kuitenkin tulee viimeinen päivä ja tajuaa, että aika on mennyt todella nopeasti, ihan liian nopeasti. Käyn varmaan aina läpi samat asiat: olenko tehnyt tarpeeksi, miksen ole tehnyt mitään vai olenko sittenkin, olenko tyytyväinen tähän vuoteen, olenko nyt onnellinen? Ja voiko nyt siirtyä seuraavaan vuoteen, pitäisikö sen tuntua isommalta asialta ja jäikö jotain kesken?

Onneksi mulla on tekemistä eikä aikaa ajatella liian paljon, vähästäkin tulee toisinaan jo ihan hulluksi. Aamun työmatka tapahtui ajoissa, lähes tyhjässä metrossa. Ihmiset on jo vetäytyneet jonnekin omiin koloihinsa tai talviunille. Se mahdollisuus on ainoa, jota muumeissa kadehdin. Se voisi joskus tehdä hyvää. Työpaikassa, jossa työmäärä on loputon, on hyvät puolensa. Ajatukset eivät taaskaan ehdi vaeltaa liikaa ja keskittyminen säilyy sopivassa kiireessä. Vai oliko sitä kiirettä vai ajattelinko mä vaan, että mulla on koska täytyy tehdä töitä tehokkaasti ja skarpata? Kuka sitäkään tietää. Ehkä oon edelleen sekoamassa. Ei kun kyllä sitä oikeasti oli ja tein vähintäänkin pienen palveluksen auttaessani päivystäjiä, jotka aina pääsevät lähtemään vasta viimeisten joukossa. En mäkään haluaisi tällaisena päivänä istua yliaikaa tyhjässä toimistossa.

Lähtiessäni viimeiseksi töihin jätetty vaksi jaksoi olla positiivinen: "Oot selkeesti hippoihin menossa, sulla ei oo sitä pikku myy tyyliä. Toi sopii sulle tosi hyvin!" Ihan sydäntä lämmitti, laitoin tukkaa kuitenkin 10 minuuttia aamulla. Siinä Hakaniemen tuulessa ja tuiskussa juostessa siitä oli tuskin mitään jälellä kun pääsin Arabiaan, mutta mitäpä tuosta. Loppuilta Minnan ja Hannan kanssa ei luonut mulle kauheita hiuspaineita. Hiuspaineita? Onko mulla sellaisia koskaan oikeasti.. Ehkä toisinaan jonkin sortin takkujuurikasvuahdistusta vaan. Jokatapauksessa, hyvää ruokaa (kiinalaista) ja vähän juomaa sekä molopolia ja tietty niitä raketteja takasivat hyvän illan! Tähän ei kannattaisi mainita sitä mistälie johtunutta huonoa oloa sitten joskus yöllä, mutta toisaalta hieno tapa sekin on aloittaa uusi vuosi. Kaikki kuitenkin ajattelevat, että olit vaan niin kännissä. No en onneksi kuitenkaan ollut. 

Illasta on muutama hieno kuvakin ja uusi vuosi sitten otettiin vastaan järkyttävän kovan tuulen ja rakettipelon saattelemana hyvin epätalvisessa kaupunkilaismaisemassa Arabianrannassa. Kuitenkin ystäväseurassa, jopa melkein samassa kuin viimeksi. 

Niin tämä vuosi 2013 on eletty. Se alkoi ja päättyi ei niin erityisen hyvässä säässä, Minnan seurassa ja itseasiassa jopa opiskelija-asunnossa. Mainitsemisen arvoista on kuitenkin asioiden kehitys: nyt ei satanut vettä, me ei oltu kahdestaan eikä se kämppä ollut enää kaamea kolo vaan kodikas pesä. 

Mä oon näin ollen täyttänyt lupaukseni yhdeltä vuodelta. Se vuosi löytyy enemmän ja vähemmän järkevinä sanoina, kuvina, jollotuksina ja biiseinä täältä. Onko vähän outo hetki olla jollainlailla ylpeä? Oon silti. Ensimmäinen kerta se on kuitenkin kaikessa ja nyt näissä lupausasioissa pääsin yhden tason läpi. Ehkä mä luulen etten pysty lopettamaan tätä jaarittelua ainakaan kokonaan, ehkä tätä täytyy jatkaa ensi vuonna. Ehkä näistä papatuksista on ollut jollekin jotain iloa, ehkä vaan mulle. Mutta nyt mä sen voin kerrankin muistaa millainen vuosi mulla on ollut. 

Hyvää tätä uutta vuotta 2014 jokaiselle!

Rise and shine.

Mä olin tänään pari minuuttia yli kahdeksan töissä. MINÄ. En todellakaan voi uskoa. Ja mä siis myös tein töitä. En melkeen voi uskoa sitäkään. Oli kyllä outoa olla siellä ensimmäisten joukossa ja vielä poistuakkin viimeisten joukossa. Yksi työkaverikin kyseli, että "mitä sä nyt täällä vielä teet lähde kotiin", mutta mä yritin toteuttaa sitä vajaan kahdeksan tunnin työaikaa mahdollisimman hyvin ja sinnittelin neljään asti. Ei siinä, töitähän olisi pidemmällekin riittänyt.. Jos pääsemme huomenna etuajassa lähtemään olen siitä kyllä hyvin iloissani. Pelkään vain nukahtavani ennen kuin edes näen vuoden vaihtuvan. Koko ajan tuntuu keskiviikolta.

Työasiat jännittävät edelleen jonkin verran, jotenkin on hassu tilanne. Ihan kuin alottaisi kokonaan uudessa paikassa, vaikka niin ei ole. Ehkä mua vähän pelottaa se vastuu, jota uudet tehtävät tuo tullessaan. Ehkä se sama perfektionismi, jonka kanssa olen joutunut vuosia taistelemaan musiikin kanssa alkaa ihan oikeasti puskemaan esille työssäkin. On jotenkin kamalaa, jos ei tiedä, vaikka se on ihan luonnollista. Pitää olla aika urpo tavoitellakseen täydellisyyttä jossain, missä sitä ei oikeastaan voi edes määrittää. Tai määritelmä on ainakin hyvin laaja. Tai ehkä mä koen tarvetta kehittyä niin, että olisin jollain lailla samalla tasolla ja mut otettaisiin vakavasti ihan oikeasti. Tai ehkä olen vain hieman sekoamassa hetkellisesti. 

En millään voi uskoa, että tämä vuosi on nyt lähes kokonaan koettu. Mulla on perhosia mahassa ja väsymysvapina. Niin mä ainakin luulen. 

ihme viikonloppu

12tunnin ylityöt takana, fiilis oli töissä hyvin jees ja nyt tottakai väsyttää. Päivä meni oikeesti aika nopeasti ja en tiedä kuinka rikollista olisi sanoa, että oli ihan hauskaa, mutta taidan kuitenkin sanoa, että oli itseasiassa aika hauskaa. Pienellä porukalla me siellä töitä tehtiin ja vielä pienemmällä käytiin syömässä ja fiilis oli aika sellainen.. Tai fiilis oli aika tavallinen, mutta jutut aika lennokkaita! Ihan kamalaa, että melkeen viihdyn töissä. Jossain vaiheessa alkoi kyllä jo sellainen pieni tärinä, että kädet pikkasen vispasi. Niin paljon tuli näppistä hakattua ja numeroita tuijoteltua, että kroppa jo alkoi kiittelemään. Tämänkin kirjoittaminen vaatii kauheaa keskittymistä. Eilisen Lilleilyn jäliltä mulla on kauheat mustelmat sisäreisissä, pikkasen kädet ja selkä jumissa, mikä puolestaan tuki kivasti tuota suurimmaksi istualteen toteutettua työpäivää. Oon mä silti jännällä tavalla onnellinen, erilailla ehkä kuin ennen. Oli tää kaikesta huolimatta hyvä päivä ja hyvä viikonloppu. Huomenna on aika aloittaa oppimaan kaikkea uutta ja pääsen perehtymään lisää uusiin tehtäviini. Oikeasti vähän jännittää. Hyvää yötä!

Ai tänäänkö on lauantai?

Jaaa no niiinpä. Empä muista milloin viimeksi olisin herännyt kuudelta, jotta ehdin kahdeksaksi töihin. En siis myöskään muista milloin viimeksi olisin yrittänyt mennä kahdeksaksi töihin. Sellaista päivää ei taidakaan toista olla ollunna vuosiin! Meinasin kyllä torkuttaa vähän yli ja meinasin myöhästyä, mutta ei! En myöhästynyt, olin sharppina paikalla joskus jo ennen kahdeksaa ja voi että miten kiva. Kahdeksan ylityöläistä me siellä hengailtiin ja noh.. tehtiin töitä. Käytiin myös lounas pizzalla, ei siis me kahdeksan vaan neljä. Se nyt vaan oli ihan hirveän hauskaa. En ole lounaallakaan käynyt kuin.. no yhdellä kädellä laskettavan määrän virasto urani aikana. Thats gonna change. Sen jälkeen vähän meinasin hetkellisesti nukahtaa, tiiätte kyllä se sellanen syömisen jälkeinen juttu.

Illalla ajelehdin tallille suurien sadevesien läpi. Ihan kauhee syysilma. Okei en nyt tiiä kaipaisinko samaa säätä lumimuodossakaan, ihan yhtä jäätävää ja inhottavaa se olisi. Lilli siellä kuitenkin odotteli ja se on niin ihanan hienosti opetettu, että se tulee aina portille vastaan eikä tarvitse lähteä upottamaan itseään mutaan tai suunnistamaan pimeässä sinne tarhaan, että missähän ihmeessä se poni edes on. Se on asia, joka ilahduttaa mua aina! :) Poni oli muutenkin tänään oikein hienosti ja näissä keleissä on maneesi plussaa. 

Huomenna lisää ylitöitä. Ja arvatkaa mitä? Ei mulla ensi viikolla sittenkään mitään lomaa ole.

Helisemässä

Aijjjai ei mennyt ihan putkeen tämä maa.. siis PERJANTAI. Aivan... Ihme möhlimisiä, mutta just tätä se teettää kun ensinnäkin meinaa nukkua pommiin ja sitten vielä tällainen ihmeellinen muutaman päivän tauko töistä niin ei taas tajua mitään. No okei jouduin kyllä paikkaamaan yhden vanhankin virheen, nöyryyttävää.. :D Toisaalta, oli ihanan hiljaista ja siltä osin rauhallista. Ei meitä ollut kuin kaksi näissä meidän avotoimistopömpelisysteemeissä. Nyt mulla onkin jonkin sortin pohtiminen, että haluanko omaan huoneeseen vai jäädä tällaiseen koppiin. But... I like my Booth. Tässä työssä kuitenkin, ainakin mulle, on tosi tärkeää sellainen lähes jatkuva sosiaalinen kanssakäyminen ihan sama periaatteessa milloin kenenkin kanssa (ainakin melkein) ja se että saa olla sellaisen tietyn actionin seassa. Se pitää mielen virkeänä. Toisaalta tarvitsisin jatkossa kuulemma omaa rauhaa... I have to think about that. 

Menin töiden jälkeen Lumpparin koppiin soitteloomaan. Tai ei sitten niin hirveästi se onnistunut kun piano oli päättänyt hajota. Ja puhumiseenkin meni varmaan ekat kaksi tuntia. Oh well, kyllä me nyt kuitenkin jotain tehtiin! Ainakin musisoitiin Kuustosen Mikkoa, koska enkelit lentää sunkin uniin ainakin kun me lauletaan :) Käytin helistelyyn vaniliinisokrua, kyllä toimii!

Noh nyt olen taas valvonut ihan liikaa ja huomenna pitää jo kello 8 olla virastolla, huippuu :))

Rakkautta

Nyt on loma pariksi päiväksi loppu. Olen luvannut mennä töihin myös lauantaiksi, mutta sen jälkeenhän mulla onkin "pakkolomautus" sillä uusi sopimus saa alkaa vasta 7.tammikuuta. En tosin ole tästä mitenkään erityisen pahoillani, vaan ajattelin ehtiä tapaamaan kavereita ja tekemään musiikkia. Ja käymään leffassa (niin niinkun toi joku JBkin julkaisee uuden leffan..). 

Musiikista on pakko kirjoittaa nyt vähän. Mä seuraan USA:n X factoria aina ihan villinä netistä, youtuben kautta lähinnä, sillä kokonaiset jaksot tulevat tietenkin hitaasti Suomeen. Eikä mua niin kiinnosta sitä kaikkea väli jaadajaadaa kuunnellakaan, vaan kyseisen ohjelman omalta youtube kanavalta näkee lähes kaiken näkemisen arvoisen. Uusin kausi päättyi juuri ja mä en todellakaan voisi olla ilahtuneempi sen voittajista! Mulla oli muutama suosikki, yksi oli ihan mieletön countrygal, joka tippui mun mielestä liian aikaisin. Toisaalta hän oli vasta 13 vai 14vuotias, joten se oli ehkä hyvä. Tämän kauden voittajat ovat ihan aito rakastunut tuitui lemmenpari, jotka nyt vaan ovat kehittyneet ihan mielettömästi ja ovat suloisia ja esiintyvät paljon paremmin kuin alkukaudesta. Heillä on oma tyyli ja monta upeaa biisiä on saanut kuulla. Harvoin mä näin innostun, mutta näitä aidosti ihanilta vaikuttavia tyyppejä voisin hehkuttaa vaikka kuinka! Enkä mä niin siitä faktasta välitä, että nämä nyt sattuvat olemaan pariskunta vaan siitä, miten upeasti heidän esityksissään parhaimmillaan on sitä kemiaa ja kuinka äänet soivat yhdessä ja AH. 

Sanon vaan, että kuunnelkaa itse. Nää on nuoria upeita tyyppejä, joilla on hieno tulevaisuus edessä. 

Tää oli yksi mun suosikkibiiseistä heiltä. Kylmien väreiden ja sen onnen määrää kun tyypit onnistuivat niin upeasti ei voi mitata. Tää on mun mielestä muutenkin upea versio tästä biisistä.

Annetaan siis paljon henkisiä abloodeja ja uskotaan rakkauteen. Huh en tajuu, että sanoin noin.

Alex & Sierra - Gravity (Sara Bareilles cover) live in X factor USA

pohtimista.

Nukuin ainakin kymmenen tuntia viime yönä. Toissa yön valvomiset sai nyt pois ja tänään on tuntunut oikein energiseltä. Se on jännä miten heti kun tietyt rutiinit saa jättää pois muuttuu helposti aika laiskuriksi. Kävin kuitenkin Lilleilemässä ja aika kivasta säästä huolimatta jäin maneesiin pyörimään. Lilli on taas ollut vähän hankala, joten koitan saada sen kanssa jotain järkevääkin aikaiseksi. Noh, eihän se ihan putkeen mennyt tänäänkään, mutta oli kuitenkin jotain hyvääkin. Tallilla oli ihanan rauhallista ja hiljaista.

Olen koittanut myös treenailla tänään. Pientä musiikki inspiksenkin puutetta heti kun ei ole menossa ees taas. Onneksi yhteismusisointia on tiedossa loppuviikosta. On tosi outoa ajatella, että tää vuosi loppuu ihan justiin. Vastahan se alkoi ja tuntuu, että muistan ihan kaiken. Kaikki kivat ja ei niin kivat hetket, vaikka sitten kun olen hieman täälläkin päivityksiäni selaillut, niin enhän mä muista yhtään mitään ilman pientä muistutusta. Tää on ollut niin hyvä uuden vuoden lupaus. 

Yksi jouluaatto

Me vietettiin tänään hyvin pieni ja rauhallinen jouluaatto. Naapurista kantautuneet lasten äänet olivat tarpeeksi  sukulointia ja keskityttiinkin vain syömiseen ja telkkarin katsomiseen kimpassa. 

Aamu alkoi tietenkin perinteikkäällä suklaanhaku reissulla cittariin klo 7. Tänä vuonna porukka oli ihan sekopäistä verrattuna aiempaan ja niitä arvokkaita -50% suklaita oli jopa murskaantuneina lattialla :( Ehkä kellään muullakaan ei ollut niin kovasti joulufiilistä ja kaikki pyrkivät pakenemaan sitä murjomalla muita. Päivän saalis oli kuitenkin ihan yhtä runsas kuin aiempinakin vuosina ja me vain koitettiin selvitä mahdollisimman pienillä ruhjeilla mahdollisimman nopeasti pois koko kaupasta.

Kotona syötiin perinteisesti riisipuuroa alkuun ja katsottiin joulupukin kuumaa linjaa sen minkä kestettiin, tai sen minkä minä kestin. Ei ollu ihan helppoa :D Noitapukki ja joulurumpu oli päivän paras ohjelma. Kaikesta huolimatta sitä kuuluisaa joulumieltä ei kyllä sen enempää nyt löydy. Toisaalta kaikilla sekin saa varmasti olla erilainen ja tällä kertaa se on mulla tällainen, että ei nyt niin hirveästi kiinnosta ja tämä nyt on tasan normaali päivä siinä missä muutkin, mutta onhan se ihanaa, että on lomaa. 

Rakastan meijän koiria <3

Muutama jouluruokakuva. Äiti teki kinkun, minä tiramisun, joka onnistui kaikista haasteista huolimatta ;)

Naapurin joulupukki sekä Minnan ja Hannan antamat lahjat :D Mun ei todellakaan tarvitse kasvaa yhtään enempää aikuiseksi niin kauan kuin saan kavereiltani tällaisia lahjoja <3

Valehtelisin jos väittäisin

Töissä oli ei niin kovin pitkä, mutta sitäkin omalla tavallaan raskaampi päivä. Pyrin olemaan tosi reipas ja nopea, mikä tällaisessa tarkkaavaisuutta vaativassa työssä ei ole aina niin helppoa. Minkäänlaista joulufiilistä mulla ei ole. Koitin selittää esimiehellekin, että on mulla ja samaa mieltä kaikille muillekin, mutta eeei. Toisaalta ehkä se on hyvä. Ei ole tarvinnut ko. asiaan liittyen kärsiä minkäänlaisesta stressistä tai kiireestä. Okei sen verran ehkä joo, että kävin eilen siellä ajelureissullani mikä oli tietysti tärkeää, mutta muuten. Ei mulla ole ollut mikään kiire edes pois töistä. Huolestuttavaa ja jopa hieman surullista, toivottavasti ensi vuonna paremmin.

Kaiken tohnottamisen sijaan kävin citymarketissa ostamassa vielä tälle illalle ruokaa, josta OHHOH tarttui mukaan muutama hyvin hieno disney elokuva! Ne oli Alessa. Ei kai nyt muuten.. Illan ohjelma on siis syödä ja katsoa Mulania! Jes. LOMA. HAHAA.  Juu sitä ei kuitenkaan kannata ymmärtää väärin ettenkö tuntisi iloa siitä, että saan lomailla. Se on vallan hieno ja mainio asia :)

Sinä hetkenä kun olin siellä kaupassa pyörimässä olikin sitten TAAS alkanut sataa. Ehkä nämä hienot sääilmiöt nyt hieeeeman vaikuttavat fiilikseen juu... 

Ei mitään erikoista

Tämän viikon jälkeen oli kyllä todella tilaa yhdelle rauhalliselle sunnuntaille. Aamulla otin aamupala kimpsut mukaan ja lähdin porukoille pyöräyttämään munakkaan ja lenkkeilyttämään koiria. Niin kivaa kun kavereita onkin nähdä ja hengailla niin kyllä sitä huomaa, että joskus on pakko vaan ottaa rennosti. Niinpä en tehnyt mitään erikoista koko päivänä. Päivälliseksi tein koko porukalle aurajuusto poropyöryköitä "olut" kastikkeella ja tietysti pastan kanssa. NAM. Lihapullat on kyllä elämän hienoimpia asioita. 

Illalla kävin vielä pukinlahjareissun ajelemassa Vantaalla kun vihdoin sain auton käyttööni. Hurautin myös Lumin lintsikodin kautta, jossa oli juustokakkua tarjolla, en kai mä nyt muuten.. Ei kun ainiin, piti palauttaa kitara ;) Ilta meni aika myöhään, joten saas nähdä kuinka virkeänä sitä huomenna taas ollaan.

On ylläin avaruus

Tänäänkin oli tallipäivä! Ihme ja kumma jaksoin siivota heti aamusta ja maltoin lähteä Sipooseen vasta sitten, sillä illalla kun oli taas tulossa vieraita. 

Lillin kanssa nautittiin maastoilusta, säästä huolimatta. On tämä Suomen talvi sitten ihmeellinen ja yllätyksellinen. Vettäkin sataa, maa on liukas ja ruoho vihertää. 

Lumi ja Osku tulivat illalla musisoimaan ja molemmat saivat varmasti kuulla osuutensa mun työ asioista ja päätöksestä koulun suhteen. Saatiin me silti jotain ihanaa aikaiseksikin; soitettiin Robinia ;) Tein sheikkerin melkein tyhjästä puuropakkauksesta, jonka kanssa paukkaamisen jälkeen se ainakin oli hyvin tyhjä ja lattia ja mun syli sen sijaan täynnä valkoista pölyä.. Mutta aika hyvin sheikkasi! Koitettiin hieman improta talvi aiheisia laulujakin, mutta niistä ei tullut kovin hyviä. Ihmekös kun ei tuo mitä ikkunasta näkyy yhtään inspiroi. Joulufiilis edelleen nada. 

Lumi lähti omalle leffareissulleen hieman ennen meitä ja sain soitella kitaraa. Ja kuunnella Oskua. 

Me lähdettiin sitten vähän myöhemmin katsomaan Gravity avaruusleffa! En siis tietenkään taaskaan oikeasti tiennyt mitä olen menossa katsomaan ja ne leijuvat ruumiit, avaruudessa pyörivät tyypit ja muut tehosteet pääsivät hieman yllättämään! Juonen kannalta koko homma nyt ei ollut mitenkään erikoinen. Sain mä silti muutaman kerran istua polvet suussa kun vähän jännitti..... Kauhean aitoa sellaset kun kivet lentää naamalle ja avaruusromu ja ja happikin melkein loppu ja... Joo! Noh voin siis vähän suositella, mutta ei ehkä jos ahdistuu helposti. Koska minä ahdistuin, enkä tee sitä kovin helposti. Jäi popparit ja karkitkin syömättä :( Ehkä ens kerralla sitten kuitenkin joku rakkausjuttu niin ahdistaa vähemmän, ehkä.. Tai sitten todellakaan ei.

Pelejä

Tänään on ollut erikoinen, kiva, uuvuttava, ihana, onnellinen ja oikeastaan aika hieno päivä! Työpaikka asian jännittäminen oli kannattavaa, vaikkei ehkä kovin viisasta. Sellanen mä kuitenkin oon silloin kun asia on todella merkityksellinen. Tilanne on kuitenkin nyt se, että kaikki väpätys on ohi ja saan tulevaisuudessakin jatkaa samassa työpaikassa, paremmalla palkalla, enemmillä tunneilla ja myös haasteellisemmilla tehtävillä. Ei siis todellakaan sillä ettenkö olisi aiemmin halunnut tehdä vain vähemmän tunteja ja eivätkö monet asiat olisi olleet mulle ihan tarpeeksi haasteellisia jo tässäkin vaiheessa. Nyt kuitenkin panokset kovenee ja tammikuun alussa voin alkaa jännittämään uusia tehtäviä. Onneksi kuitenkin perustehtävät pysyvät samoina ja nyt tilanne on se, ettei mulla ole varsinaista lopetuspäivää näkyvillä. Se tulee sitten joskus en ainakaan ennen kesää :)

Kävin Lillin luonakin ja ihme kyllä sain ratsastella aika rauhassa, mitä nyt Lilli ei erityisen hyväntuulinen ollut. 

Pieni kiireen poikanen ehti jo yllättää, sillä tänään oli meillä Hannan ja Minnan kanssa pikkujoulut! Tää oli ihanan mahtava lopetus päivälle, hyvää ruokaa ja seurapelejä! Meillä oli siis hyvin ylipursuilevaa porosalaattia sekä juustokakkua.

 Ihanaa saada juhlistaa tätä työasiaakin heti, koska olen sen puolesta oikeasti onnellinen.

Tornado

Noh nyt on ollut tosi raskas viikko. Se eilenkin mainittu duracell puntissa on vähän saanut asioita väpättämään ja se tai mikälie on vaikuttanut niin paljon mun unenkin määrään ja laatuun, että oon vain pyörinyt liiankin tehokkaasti. Siinä on itseasiassa yksi asia, jonka olen huomannut muuttuneen tässä vuoden aikana; nukun nykyään herkästi paljon huonommin kuin ennen ja olen todellakin kokenut unettomia öitä. Se on mulle erikoista, sillä yleensä olen hyvä nukahtamaan. Vuosien aikana olen harjoitellut syistä jos toisistakin "sulkemaan ajatuksia pois", jotta nukahdan paremmin, mutta edes se ei ole nyt auttanut, sillä ongelma ei usein piile siinä, että ajatukset juoksisivat liikaa. Ongelmana on ollut ennemminkin sellainen yleinen levottomuus, vaikka kuinka väsyttäisi.

Tänään uskon sammuvani kuin kynttilä kun pääsen tuonne petiin. Otin tän kuvankin ihan vaan todistusaineistoksi siitä, miten mulla voi seistä silmät päässä.. 

Se toinen muuttunut asia on ruoan ahmiminen. En ole koskaan ollut mikään nopea syömään ellei sitten kyse ole puurosta tai jogustista, mutta varsinainen ruoka-ahmia en ole ollut. Nyt olen huomannut sellaista ihmeen nopeasti kadonnutta ruokaa ja siitä seurannutta huonoa oloakin. Tiedän jo ensi vuodelle lupaukseni, jos niikseen asiat järjestyvät.. Mä nimittäin olen tällaisesta oikeasti hieman huolissani. Täytyy alkaa ajattelemaan enemmän omaa terveyttä, vaikka "nuorena niin hyvin jaksaa"kin..

Duracell puntti

Erikoinen juttu tää viikko, oon ollut jotenkin ihan kujalla koko ajan. Töissä oon ollut sellanen yliskarppi tai oon koittanut olla mikä ei ehkä ole onnistunut ihan täysin. Oon tietysti kuitenkin yrittänyt parhaani. Nyt mua vaan edelleen hämmentää tulevaisuus töiden/koulun osalta, mikä varmasti vaikuttaa tähän hieman epämääräiseen olotilaan. Sellanen pieni duracell pupu puntissa koko ajan tiiättekö? Asiat selvinnevät perjantaina, siihen asti se pupu. 

Punteista puheenollen, ostin kahdet uudet eilen Tallinnasta niiden eränneidenkin revenneiden tilalle. Kertoo hienoja asioita mun rakkaudesta vaatteita kohtaan kun annan asioiden revetä ennen kuin edes harkitsen uusien ostamista ja sitä ennen käytän kuitenkin niitä revenneitä vielä hieman. Tai ehkä se kertoo enemmän tästä muusta elämäntilanteesta. Tai niinkun rahatilanteesta. Tai no en tiedä, emmä minnekään kaupoille muutenkaan ikinä ehdi :D Noniin ostin kuitenkin kukkapöksyt ja mustat pöksyt! 

En jaksa odottaa viikonloppua enkä myöskään tulevaa lomaa. Joulufiilis on ihan nada, mutta loma kyllä aina kelpaa! Sen kunniaksi kuva näistä ihanista juomista. 

Takasin Tallinnaan

Lomapäivän aamu! Oon niin tottunut tiettyihin rutiineihin, että pelkkä aamupalan laittamisen poisjättäminen tuntui jo vähän hassulta eli siis se puuro mikroon -juttu. Aikaa jäi laittaa hiuksia. 

Nähtiin Hannan ja Minnan kanssa keskustassa ja mentiin oikeen aamupalalle niin kuin kunnon matkalaiset! Cafe Ekbergissä oli puffet tyylinen kattaus ja sieltähän sitä haettiin munakasta ja croisaanttia ja mysliä ja mitä näitä nyt on. Aika ihanaa vaihtelua, vaikka paikka olikin hieman meluisa eikä hintakaan nyt loppujen lopuksi ehkä se kaikkeista halvin. Toisaalta, näinä aikoina mistä sitä nyt halvalla saisikaan. Ehdittiin hyvin syödä ja jutella ja päästiin vielä ajoissa satamaankin :)

Meillähän oli tällainen hyvin nopea ja edullinen reissu meren toiselle puolelle eli aikaa Tallinnassa oli nelisen tuntia. Tai oikeastaan kolme ja puoli. Siinä ajassa ahtii juuri ja juuri käymään ripeässä tahdissa ne pakolliset vaateliikkeet, muutaman kenkäkaupan, ruokakaupan sekä noh.. SuperAlkon. Siellä kahden muun matkalaisen odotus vihdoin palkittiin, minä kun lähinnä lähdin niiden vaatteiden perässä. Edullinen alkoholi on kuitenkin aina edullista ja olihan sitä pakko vähän ostaa. Yhden Fjällravenin verran. Tai kahden jos Minnan lasketaan.

Oltiin puoli yhdeksän aikoihin takaisin Katajanokan ruuhkassa. Hassua miten kivalta tällainenkin päivä tuntui, vaikka aika haipakkaa mentiin ja vaikka nukkumiset on jääneet tosi vähälle. Mua jännittää perjantai ja jotenkin taas ihan kaikki. Huhhh.

Kortit

Tänään kirjoitin ja lähetin joulukortit! Sen verran päätin Itellaa boikotoida etten lähettänyt kuin muutamat kortit ystäville ja hoidan sitten vielä erillisen kuvatervehdyksen netin kautta muille. Ainakin jos jaksan. 

Huomenna mulla on lomapäivä ja me lähdetään Tallinnaan. 

Näin kului sunnuntai

Lunta sataa ja taivas on pilvinen! Tänä aamuna väitän jopa hetkellisesti nauttineeni siitä. En tosin muistanut miten ilkeältä tuntuu, kun hiutaleet leijailevat silmiin ja posket kohmettuvat. Mulla ei ole pipoa. Miten hitossa sekin voi olla mahdollista kaikkien näiden Suomessa elettyjen vuosien jälkeen..

Ensin ajattelin etten kaiken koleuden keskellä jaksa lähteä minnekään, mutta onneksi sain houkuteltua itseni jokavuotiseen käsityömessutapahtumataivaaseen! Löysin muutaman itselleni täysin uuden myyjän ja paljon kaikkea ihanaa. Hillitsin kuitenkin ostamista itselle ja löysin myös lahjakivaa :)

Kotona tein sitten rucola-aurajuusto-pippurikanapastaa! Naaaaammmmm. Näyttää kyllä tosi platkulta. Ei ihan Mastercheff kamaa :D

Move ur ass darling

Tää on siitä ihana viikonloppu ettei mulla ole ollut mitään kummoista ohjelmaa. Tänäänkin koko päivä vaan meni ulkoillessa sekä koiran, että Lillin kanssa ja leffaa katsellessa. Oon ollut niin laiska ja saamaton, että siivoaminenkin saa odottaa jotain vähän rumempaa päivää. 

Vähätkin lumet on taas sulaneet ja hetkellisesti pakkaset pienentyneet. 

Rakke on saanut juosta Puotilan rannan jäällä, siis sillä jäällä joka on jäätynyt siihen hiekkarannan päälle. Ei siellä oikeasti mitään muuta jäätä vielä ole. Tyyppi on aina ihan innoissaan siellä. Eihän se mitenkään erityisesti ole uimisesta tykännyt, mutta muuten hän viihtyy kyllä rantameiningeissä näemmä kesät talvet. 

Lillin kanssa suunnittelin aluksi, että tekisimme maastolenkin mahdollisuuksien mukaan ja vaikka sitten ihan vaan käynnissä, mutta ilmeisesti lähiaikojen myrskyt ovat saaneet pienestä ponista jonkinlaisen otteen ja se kyttäsi KAIKKEA mahdollista kun lähdettiin tallilta. Kaatuneet puut, tien reunaan paloitellut puut, toinen hevonen, kaksi koiraa, auto, muovipussi.. Siis kaikki oli kerrassaan järkyttävää ja kamalaa ja koko ajan piti olla niin hämmentynyt kaikesta, että lopulta taistelin ja päätin, että teemme alkukäynnit maastossa enkä luovuta, vaikka tuntui, että käveleminen piti opettaa sille pöljälle kokonaan uudestaan. Selvittiin kuitenkin sitten maastoon pyörimään ja laitoin Lillin oikeasti kunnolla töihin. Se yllättikin todella positiivisesti ja oli oikeasti kivakin, sitten kun pääsimme vänkäilyistä. Työvoitto siis! Kyllä kannatti ja nyt on hyvä ottaa rennosti loppu päivä :)

Missä unen pää?

Se on aika jännä juttu kun viime yönä oli sellaanen myrsky, nimeltään Seija, että myöskään minä en saanut nukuttua. Ei sillä, että muutenkaan olisin lähiaikoina nukkunut oikeen hyvin, mutten myöskään aiemmin ole pahemmin näiden myräkkien takia pyörinyt vuoteessa saamatta siitä kuuluisasta unen päästä kiinni, joten tänään meni työpäivä aikamoisissa leijumisissa jollain toisella planeetalla. Parastahan tässä oli, että olin puhelinvastaajana pitkästä aikaa. Siinä on joku sellainen juttu, että sitä vaan vakavoituu ja asiallistuu ja kaikesta maailman pahuudesta ja väsymyksestä huolimatta koittaa skarpata koko ajan. Se on varmaan se kuuluisa asiakaspalveluasenne mikä sieltä tulee, että pakko on yrittää. 

Koulussa ei ollut kuin pianotunti enkä olisi siitä faktasta voinut iloisempi olla, sillä en todellakaan olisi jaksanut mitään enempää. 

Nyt on pakko yrittää rentoutua ja saada ajatuksia ihan pois jonnekin muualle. Onneksi mulla on oma karvanenämussukkainen vieressä ja leffa masiinassa, 21 syytä pilata avioliitto saa mut niin toiseen maailmaan. Tiedän sen. Joten painan nyt play ja uppoudun.

Värivalot

Ei tää torstaikaan nyt ollut ehkä kuitenkaan ihan niin kauhea kuin odottelin. Okei, aika kauhea teoriatuntikooma, mutta töissä kuitenkin sujui ihan normaalisti.

Kotimatkalla oli jo ihan huippufiilis, että jes vihdoin vähän lepäämään ja kuvasin pimeitä ja hyvin epäselviä kuvia. Mutta taas oli melkein täysikuu ja joka paikassa näkyy ihania kutsuvia valoja. Asuntojen ikkunatkin näyttää ihanilta, mutta en mä niitä viitsinyt kuvailla. Suosittelen suuresti iltaisia tai yöllisiä kävelyitä valojen takia. Mua on usein ärsyttänyt se, että kaupunki on ihan ylivalaistu ja monet mainosvalotkin kun palavat yötä päivää niin se tuntuu ihan tyhmältä sähkön haaskaamiselta, nyt olen kuitenkin laajentanut näkemystäni edes sen verran, että usein se kuitenkin näyttää kivalta ja kauniilta. Vaikka sellaista turhaa tuhlailua en kyllä ymmärräkään. Katuvalot on kuitenkin ehdottoman hieno juttu, Puotilassakin niitä saisi osittain olla paljon enemmän. 

Ihme valohöpinää. Oon niin väsynyt, että menen heti nukkumaan.

Kaksi uutta ässää

En ollut tänään minkäänlaisella valokuvaamistuulella. Ihme kun olin ylipäätään millään tuulella. Huonosti nukutut yöt tarpeeksi pitkältä aikaväliltä eivät oikein saa hehkumaan energisyyttä. 

Onneksi saatiin tänään kokeiltua koululla meidän uusinta "rakkaus" medleyta kahden kitaran ja koneellisen basson voimin. Luulen, että tästä tulee taas tosi hyvä kun saadaan bändi kunnolla mukaan soittamaan. 

Muuten valitettavasti eräänlaista kouluärsyynnystä on taas ilmassa ja kun tuntuu ettei juuri mistään vaan voida saada hyvää lopputulosta, vaikka peruspalikat olis ihan loistavat.. Kuulin sentään muutamankin ihan mahtavan uuden biisin, joita toivottavasti aletaan versioimaan kevään toivottavasti joskus toteutuvaa konserttia varten. Toivottavasti silloin vielä itsekin voin tuolla koululla olla. 

Islantilaista ihanaa musiikkia, joka ei ollutkaan hevibändi.

Sigur Rós - Saeglópur

Ja viulunsoittaja katolla Espanjalaisittain, AH.

Melendi - Un Violinista En Tu Tejado

ALEalealelalelale

"Kattokaa, voinko mä ottaa nää?? -ööö. oota mä mietin. ET."

Ehdin ja jaksoin käydä nopealla visiitillä Itiksessä tänään ja kun laitoin Minnalle ja Hannalle kuvaa ALE löydöksistäni niin niihin ei kyllä millään lailla positiivisesti suhtauduttu. Tai ainakaan tuohon Robiniin. En tajua. En tietenkään totellut vaan tietenkin ostin nämä. Kaksi kivaa kotimaista leffaa, ei voinut mitenkään vastustaa.

Alan nyt heti katsomaan toista, sopii arvata kumpaa! Pikkasen hedari kyllä. 

Hiipivä tiikeri

Tää oli nyt sellanen "Hei, olen talvi, olen oikeasti tullut jäädäkseni juuri nyt ja hähää mä tiiän että sä et oo vielä valmis!" -aamu. Ymmärrättekö? Ette? Siis kun mä oon niitä valitettavia apinatyyppejä, jotka vaan ei koskaan ehdi/jaksa/kykene lähteä kaupoille. Siitäpä syystä mulla ei koskaan ole ajoissa ehjiä vaatteita siihen juuri iskevään "uuteen" sääilmiöön, jota talveksikin kutsutaan. Aina se tulee ja koskaan mä en oo valmis. Niinpä tämän aamun -7c iski aika hyvin vasten kasvoja. Ja reisiä. Koska kaikilla on nykyään näitä hiton hienoja kuvia itsestään, joita he taitavasti ottavat peilin kautta niin tässä mun tyyliesimerkki, IHAN HELPPOA..

Kuvassa myös roskapussi. Ihan kiva mm. tää kevät/kesä/syystakki. No kaulahuivi onkin ainoa asia, joita mulla on niin paljon, että sellainen löytyy aina keliin kuin keliin!

Voisin pähkäillä aiheesta vaikka kuin ja siitä kuinka säälittävä aina tähän aikaan vuodesta olen. Aina rahaton, sillä tämän kuukauden "vaatebudjetin" (jota mulla ei kyllä todellakaan joka kuukaudelle ole?!) käytin uusiin TALLIkenkiin. Niin.. Asiat tärkeysjärjestykseen. 

Töissäkin oli hemmetin kylmä. Kaupunki säästää. Koulussakin aika viileää. Ainakin ilmapiiri.... Krhm juuu ei siitä sen enempää. 

Se mikä mua on tänään lämmittänyt on tää yks biisi. Kuunnelkaa nyt tätä vähän liian täydellisen kauniisti laulavaa miestä ja biisin lopussa tehtyä ihan järkyttävä kauheaa (mun mielestä) stemmajuttua. Muuten biisi on upea <3

John Legend - All Of Me

"My head's under water

But I'm breathing fine

You're crazy and I'm out of my mind

'Cause all of me

Loves all of you

Love your curves and all your edges

All your perfect imperfections

Give your all to me

I'll give my all to you

You're my end and my beginning

Even when I lose I'm winning

'Cause I give you all, all of me

And you give me all, all of you, oh"

Lihapullapäivä

Tänään on mun mielestä ollut ensimmäinen talvisunnuntai! Ulkona oli jo -4astetta pakkasta, pikkasen valkosta höttöä maassa ja oikeen kivasti liukastumismahdollisuuksia noin niinkun yleisesti joka paikassa. Sipoossakin sää suosi ja kannatti lähteä tallille ajoissa, sillä eihän tuota valoisan aikaa kyllä yhtään liikaa enää ole. Mun täytyy etsiä talvihanskat ja pitkät kalsarit.. Muuten Lilli kyllä piti huolen, että reippailla pätkillä sai hieman lämmetä ja hikoilla pysyäkseen mukana. Poni oli nimittäin juuri sellainen perushepuli tuulella ja kaasu jäi hyvin pellolla päälle! Mä oon nyt tullut tulokseen, että tän kanssa se on kädet harjaan ja sitten vasta menoksi. Ei ole meinaan ihan niin maastovarma eikä hidas reagoimaankaan kuin aiempi maastomoponi.. Hauskaa kyllä tuntui kaikesta huolimatta olevan molemmilla :)

Päivän toinen tärkein asia eli ruoka oli tänään sellaista herkkua mitä tosi paljon teki mieli. Se on tiiättekö hieno hetki, kun tulee sellainen varma fiilis, että "just tota mä haluun nyt syödä". Kuten tänään Hannallekin julistin, niin pakasteröstit on pakasteperunoiden aatelia, oikeen eliittiä! Siispä tein itselleni porolihapullia savujuustosydämellä, pakasteminirösteillä sekä viinimarja-kermakastikkeella! AI HITTO ETTÄ OLI HYVÄÄ!! MÄ VAAN SANON. Kastike onnistui ihan tuurilla kun olin aiemmin meinannut ottaa porukoilta perjantailta jäänyttä olutkastiketta, mutta unohdin ja päätin sitten seivata tilanteen sillä mitä kaapista löysin. Ai hemmetti, NAM. 

Muuten tässä onkin sitten tullut vaan hengailtua, katsottua leffaa, datailtua, soiteltua.. Aika ihana sunnuntai noin niinkun pitkän viikonlopun päätteeksi :)

Kantoapu ja juustokakku

Ihana lauantaiaamu ja nyt oon saanut nukuttuakin! Jännä juttu toi uni ja aamut kun ei tarvitse käyttää herätyskelloa.. Melkeen tunnen itseni virkeäksi. No sitten menin syömään paahtoleipää puuron sijasta ja siihen loppui se virkeys. Siis se on kun johonkin tottuu niin ei kannata vaihtaa, ei saa paahtoleivästä samaa energiaa kyllä kun puurosta. Niin se vaan on. Ulkonakin oli jopa -0,7c ja hiiiitusen valkoista ainesta maassa!

Lähdin auttamaan Lumia muutossa yhden aikoihin. Kolmen tunnin aikana me ehdittiin kaikkien tavaroiden kantamisen lisäksi kokea aika paljon jännitystä kun ensin ei meinannut pakettiauto mahtua porttikongista, sitten alkoi kuulua ihan hullua ääntä sellaista todella epämääräistä. Kun päästiin sille pienelle sisäpihalle niin huomasin, että toisen takarenkaan alle oli jäänyt sellainen joulukuusen kanttipala niin, ettei rengas ilmeisesti pyörinyt kunnolla ollenkaan ja se oli raahannut sitä palaista ja jättänyt aika jännän jälen asfalttiin. Sitten siinä koitettiin saada autoa mahdollisimman ergonoomiseen asentoon ja siihenhän se säätämisen seurauksena jumittui; etuosa kiinni seinässä ja kun ei tilaa missään eikä osattu saada sitä pois. Onneksi Lumi oli vuokrannut sen auton pakuovelle.comista ja sieltä saatiin ihana poikamies meitä auttamaan! Kaveri siis todellakin irroitti sen auton siitä seinästä ja muutenkin pahasta paikasta ja laittoi meille niin, että kun sitten lähdetään niin se ei oo kun kaasua ja eteenpäin.... Sama kaveri oli paikalla kun palautettiin se auto ja kiitteli, kun oltiin soitettu eikä yritetty liikaa itse. Olis voinut tulla aika kiva lasku..

Palkinnoksi oli juustokakkua ja glögiä!!!! <3 Superhyväää :)

Nyt tässä ollaan aika väsyneenä, Rakken kanssa katsottiin Ruotsin Kuppilat Kuntoon -ohjelmaa, joka siis on aika kauhea, mutta aika koukuttava myös. En suosittele.

Hyvää itsenäisyyttä Suomi!

Ihanaa itsenäisyyspäivää!

Rakke vahti aamullapäivällä lumisadetilannetta ennen kuin lähdettiin porukoille kokkailemaan. Olin eilen tosi väsynyt niin ei voi kyllä muuta sanoa kuin että ihanaa tällainen ylimääräinen vapaa. Olen nähnyt lähiaikoina paljon unia ja pohtinut taas välillä asioita niin ettei nukkumisesta tule yhtään mitään. Viime yönä ei sitten ollut mitään ongelmaa kun tämä karvanen eläin oli jälleen aika kivasti sääressä kiinni peiton alla :D

Porukoilla tein lohkoperunoita ja poron ulkofileetä olutkastikkeella. Lisäksi vähän uunipataattia, koska se on hirveän hyvää. Ulkofilee oli niin mureaa, että oi huhhuuh. Meillä on jopa alettu pohtia, että jos poroa olisi joulupöydässäkin. Tai minä en ole sitä pohtinut, sillä mulle se on se kinkku hyvin kuorrutettuna, laatikot ja herneet, jotka tekevät joulun. Muusta ei niin väliä. Odotan jo niin paljon niitä vapaapäiviä! 

Illalla katsottiin Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa tietysti ja konserttia ehdin juuri ja juuri takaisin kotiin katsomaan. Se oli upea! Finlandia hymni kuorosovituksella on näemmä mun heikko kohta, kylmiä väreitä meni ihan villinä. Tuommosta konserttia haluaisin itsekin katsomaan! Ehkä voitaisiin toivoa, että tämän kertainen Tampereen juhla synnyttäisi jotain muutoksia perinteiden keskelle, sillä paljon mielekkäämpää oli koko tilaisuutta seurata nyt kun kättelyn jälkeen oli luvassa lisää katsottavaa. Ehdotan, että pressan linnan tansseistakin näytettäisiin ainakin koko pitkä lähetys bändinsoitantaa, sen musiikin takia sitä on niin kiva katsoa!