Iltapala

Viime yönä mun tosiaan tuli hengailtua hieman normaalia enemmän pöntön kanssa, vessan siis, ja sen seurauksena olin aamulla vähän veto poissa. Ei oikein löytynyt intoa liikkua mihinkään ja isot tummat pilvetkin reunustivat taas taivasta. Niinpä keskityin koko aamun lukemiseen, dataamiseen ja teeveen katseluun. Aika pitkälle päivään asti tuntui siltä, että mun täytyy pysytellä lähellä vessaa. Mähän niin arvasin, että jotain tällaista käy nyt, kun olen yksin liikenteessä! No, toivottavasti se oli vain pikkujuttu eikä toistu. Haluaisin kuitenkin kovasti olla voimissani lauantaina, jotta voin lähteä sinne surffaajien tapaamiseen! En edes keksinyt mitään kunnon syytä, mistä tämä yllätys saattoi johtua. En ole syönyt mitään kummallista.

Onneksi mikään kiire ei ole ja ehkä oli hyvä taas hengailla rauhassa yksi päivä. Marko Kilven Elävien Kirjoihin on kohta luettu kun olen taas vauhtiin päässyt. Tämä eepos on hyvin tavanomainen suomalainen rikosromaanijuttu, ehkä mun makuun kirjoitettu välillä hieman tönkösti, mutta kyllä odotan, että pääsen loppuun asti ja kaikki juonen mutkat suoristuvat. Salattujen Elämienkin vanhoja jaksoja tuli DVDltä pari katsottua ja onneksi täällä on mukava sohva niin köllötellessä saa kyllä aikaansa kulumaan.

Tämä kasvi ei nyt varsinaisesti liity mihinkään, mutta kun oli niin kauniin värinen!

Illalla alkoi jo tuntua, että nyt täytyy käydä tekemässä pieni kävelylenkki. Lähdinkin katsastamaan toisen pään tästä Los Cristianosin rannasta. Oletin ettei siellä oikeastaan ole mitään muuta kuin pari hotellia, mutta merimaiset kelpaa mulle aina katseltaviksi, joten lyllertelin rauhalliseen tahtiin rantakatua pitkin. Tämä on mukavan hiljainen ja lähinnä vanhempien ihmisten täyttämä alue, joten kaduilla mahtuu kyllä kävelemään eivätkä ravintoloidenkaan sisäänheittäjät pahemmin häiritse ainakaan tällaista yksittäistä kulkijaa.

Päästyäni rannan toiseen päätyyn huomasin ensiksi asuntovaunualueen, joka ei, ihan rehellisesti sanoen, ollut kovin hehkeä. Tuli ihan mieleen ne teevee ohjelmat, joissa nykypäivän mustalaiset asustavat jollain isolla alueella asuntovaunuissaan ja sitten niillä on ne prinsessalapset, jotka pukeutuvat joko lähes alasti tai järkyttävän isoihin ”juhlamekkoihin” jotain juhlatilaisuuksiaan varten.  Onneksi tajusin siitä huolimatta kävellä vielä vähän pidemmälle, sillä mikä kaunis maisema sieltä vuoren juurelta löytyikään! Ihana syrjäinen poukama ja aurinko juuri laskemassa ja VAU. Etelän illat on niitä parhaita ehdottomasti. Poukamassa kellui vielä laiva ja mieleen tuli pakostikin joku Pirates of the Caribbeanin pelkistetympi versio. Pääasiassahan tämä etelä-Tene on hyvin betonivuorattua aluetta eikä sinällään saaren kauneinta antia, mutta tämä pieni paratiisinpalanen sai taas kyllä pysähtymään ja tuijottelemaan maisemaa pitkän aikaa. Plussana löysin polun, jota pitkin näytti pääsevän vuorelle kipuamaan! Pakko käydä katsastamassa :)

Housuturisti

Viime yönä oli satanut ja aamu oli tosi pilvinen, ihan sellanen kylmähkö eli täydellinen päivä lenkkarishoppailulle! Tänään oli myös siivoojapäivä täällä hotlalla, joten lähdin jo joskus kymmenen-puoli yhdentoista aikoihin liikkeelle. Päädyin kokemattomana etelänmatkaajana laittamaan pitkät housut jalkaan…. Ja mikä virhe se olikaan.

Otin tänään bussin Los Crisistä Costa Adejeen päin. Maanantain bussiajelulla satuin näkemään missä Gran Surin ostoskeskus sijaitsee ja osasin bussistakin jäädä siellä päin pois. Tämä melko pieni ostoskeskus sisälsi lähinnä leffateatterin, muutamia ruokapaikkoja ja kauppoja, joista ei kuitenkaan löytynyt niitä lenkkareita. Päätin käväistä alakerran supermerkadossa hakemassa jotain evästä, koska jostain syystä ajattelin, että olen aika lähellä muita shoppailupaikkoja.. No, tämä superruokamarketti oli kyllä jo kokemus sinänsä. Mun oli ihan pakko ottaa valokuvia. Voikun niihin saisi hajunkin liitettyä. Ensinnäkin se leipäosasto, en meinannut löytää mitään yksittäispakattua mikä ei olisi tehty lehtitaikinaan ja täytetty suklaalla tai muulla creemillä. Sitten se kalaosasto, HUHHUH sitä hajua. Voin sanoa, että se ei yhtään lisännyt mun kalansyömiskokeiluintoa. No valikoima oli siis laaja. Harmi ettei tää ole mikään mun lähikauppa sillä hinnat oli tosi alhaalla.

Poistuessani Gran Surista oli taivaalla jo melkoiset sadepilvet lähestymässä, mutta silti aurinko oli alkanut paistaa tosi lämpöisesti. Tässä vaiheessa mietin, että kiva kun mulla on nää pitkät housut.

Ajattelin edelleen kävellessäni läheiselle bussipysäkille, että ”Hei, tuollahan näkyy toi meri. Mun on pakko olla lähellä rantakatua eli lähellä kaikkea muutakin!” Päätin siis jättää menemättä bussilla takaisin ja lähdin kävelemään rantaa kohti. Matka oli aika pitkä ja olin itseasiassa vähän hukassa. Tänään ekaa kertaa ihan suutuin itselleni, kun en vaan voinut mennä sillä bussilla vaan kun oli pakko kävellä. Päästyäni rantakadulle arvasin heti missä olen. Puerto Colonin satama oli helposti tunnistettavissa. Sitä mainostetaan radiossa koko ajan. Olin siis aaaika kaukana, samalla rantakadulla, joka tosin siis jatkuu Los Crisiin saakka, mutta Costa Adejen päässä. Lähdin kävelemään rannan myötäisesti ja onneksi tuuli oli melko kova, sillä aurinko porotti edelleen. Maisemat oli kivat.

Viimeisessä kuvassa tuolla kaaaukana näkyy Playa De Las Americas, eli keskimmäinen kylä Costa Adejen ja Los Cristianosin välissä.

Rantakadulla kävely on siitä tosi syvältä, että Costa Adejessa päin on paljon ihmisiä ja katumyyjät ovat jo jopa melko agressiivisia ja meinasin oikeasti vähän suuttua yhdelle ukolle, joka käveli suoraan mun eteen jotain kelloja tyrkyttämään. Onneksi tajusin laittaa kuulokkeet korviin ja yksinkertaisesti ignoorata kaiken. Kävelin aika kauan ja siinä vaiheessa kun löysin itseni tutulta aukiolta, meinasin oikeasti huuta hallelujaa kun vihdoin pääsin nousemaan rantakadulta pois :D

Tämä kuva on Costa Adejesta. +25c ja pienet sadepilvet.

Edelleenkään ei satanut, oli aika kuuma, mutta kun pääsin tuttuihin kauppoihin kiertämään niin tein sen oikein huolella pelkästään huvin vuoksi. Jaaaa no nyt sieltä kyllä tarttui kaikenlaista mukaankin. MUTTA löytyi myös ne lenkkarit! No ei sellaiset urheilumalliset, koska niitä ei ollut kuin kalliita, mutta tälläiset tavalliset, jotka varmasti sopivat kävelemiseen sain nyt hankittua.

Hiphei hurraa siis! Loppujenlopuksi päädyin kävelemään vielä kaikkine kasseineni takaisin hotlalle. Eiköhän tässä taas ollut päivälenkkiä kerrakseen. Jalkoja ainakin särkee.  Ja vieläkään ei sada?! Jos huomenna on kuuma en tasan kävele rantaa kauemmas. Ja menen uimaan. Ja EI pitkiä housuja.

PS. Jaaa nyt sataa sittenkin! 

Pieni ja pyöreä

Jäin heti aamusta köllöttelemään tuonne kattoterassille ja niin siinä sitten kävi, että en jaksanutkaan lähteä paljon sen kauemmas liikkumaan koko päivänä. Tänään oli mun mielestä kuumempi kuin mitä aikaisemmin on ollut. Tai sitten ei ollut, mutta kyllä varmasti ainakin se +25c. No mua kuitenkin laiskotti sen verran,  että nyt oli hyvä lueskella kirjaa ja koittaa ruskettaa jalkoja. Ne ei vaan rusketu. Tää on niin suomalaista, että kun tuun takaisin niin oon yhtä valkoinen kuin lähtiessä. Ei se rusketus tietenkään mikään pakko ole, mutta olisi se kuitenkin ihan mukava lisä kun tänne asti on tultu aurinkoa hakemaan.

Jaksoin kuitenkin ottaa tänään näitä kuvia tästä mun asumuksesta! Joten tässä näitä nyt tulee:

Olohuone & avokeittiö +parveke

Tämä vaati multa jo suuria ponnistuksia, kuten myös se, että jouduin lähtemään ruokakauppaan. Vaivauduin samalla reissulla kävelemään eri reittiä kuin yleensä ja havaitsin, että mun läheltähän löytyy toinen paljon isompikin marketti, sekä lisää muutamia ihan pätevän näköisiä ravintoloita. Kävelin oikeasti ihan varmasti alle kilometrin ja silti ehdin saada lentosuukkoja ja tööttäyksen. Eri autoilijoilta siis. Kiva. Pieni ja pyöreä on täällä selkeästi muotia. Ompa iiiiihhhanaa. Irvistin molemmille kohteliaasti.

Kämpillä suunniteltu kana&mozzarella pasta muuttuikin tomaattipastaksi. Empäs muistanut, että juusto ja kana ei täällä ehkä säily kauhean kauaa ainakaan kun ne eivät ole kunnolla eristetyissä purkeissa. Onneksi kirsikkatomaattini olivat vielä hyvässä hapessa ja ostamani tomaattimurska olikin ihan maukasta, näin sitä syntyy odottamattoman hyvä pasta-ateria. Eipä tämän päivän laiskottelun jälkeen kyllä paljon ruokaa tarvitsekaan.. :D

Huomenna kyllä lähden tekemään kierroksen yhdessä hieman kauempana sijaitsevassa kauppakeskuksessa, jossa on myös ilmeisesti lähin leffateatteri, jossa pitäisi joka viikko pyöriä jokin elokuva englanniksikin. En nyt oikeastaan ole sitä elokuvaa menossa katsomaan, vaan nyt mun täytyy oikeasti löytää kivat ja edulliset lenkkarit! Päätin nimittäin ilmoittautua mukaan tänä lauantaina järjestettävään sohvasurffaajien tapaamiseen pohjoispuolelle saarta. Tarkoitus on käydä kahdessa eri paikassa, joiden välillä on hieman vaellusta. Retken kuvaus kuulosti hyvältä ja järjestäjä oli kirjoittanut, että nämä on ihan pakko nähdä -paikkoja täällä. No, pakkohan ne on sitten lähteä katsomaan! Retken vetäjästä kuulin sunnuntain picnicillä, että hän on hyvä tyyppi ja hän kirjoittikin mulle aikaisemmin, että kannattaa tulla katsastamaan myös toinen puoli saaresta, joka on hyvin erilainen kuin tämä eteläosa :) Muutama tunti bussiajelua luvassa siis!

Lost Gigantes

Hehe. Tänään koitti se kaunis päivä kun hankin bussikortin ja halusin tietenkin heti lähteä sitä kokeilemaan. Määränpääkseni valitsin (jostain syystä) Los Gigantessin eli alueen, joka on tunnettu ainakin isoista kivistään.
Bussiasemalla koin hienoja hetkiä kioskimyyjän kanssa, joka sanoi, että 15€ vai 25 €, kun kysyin mikä ero niillä on hän vastasi raha.... Bussi"aseman" infopisteessä käytyäni sain selville, että täällä on siis käytössä kortti, joka on voimassa vuoden, mutta siinä on kerrallaan 15 tai 25€ rahaa. Sillä maksaminen bussissa on halvempaa kuin käteisellä, joten siksi sen ostamista suositellaan jos matkustaa paljon. Eli samantyylinen homma kuin Suomessa, mutta muita summia ei ole ja korttia ei voi ladata. Kioskin myyjä ei valitettavasti osannut mulle kertoa näitä faktoja.. Ostin kuitenkin heti kalliimman kortin ja nyt se on sitten käytettävä.

Hotlaltani olin saanut jonkinlaisen aikataulun, josta näin kaksi bussia joilla pääsisin Gigaan. Asemalla en asiaa sitten sen enempää vaivautunut pohtimaan, vaan menin ensimmäiseen bussiin joka pysäkille tuli.

Menomatkaan meni kaksi tuntia. KAKSI tuntia istuin bussissa ja pohdin, että onko tää nyt oikeasti mahdollista. Pysähtelimme ihan jatkuvasti ja jossain vaiheessa mulla alkoi jo tuntua pientä huonovointisuutta. Sinnittelin kuitenkin loppuun asti ja olihan maisemat ihan kivat. 

Los Gigantes olikin sitten aika jännä paikka. Siellä ei oikeastaan ollut yhtään mitään. Pari pientä uimarantaa. Todella jyrkkiä mäkiä. Muutamia ruokapaikkoja. Paljon merta. Ne "kuuluisat" isot kalliot. Eli oikeastaan siellä oli kauniit maisemat ja ei sitten muuta. Olin hieman pettynyt lähinnä siksi, että käytin bussissa istumiseen niin kauan aikaa. Siellä on ainakin yksi suosittu vaellusreitti vuorelle ja monia venekyytejä lähtee Gigan satamasta, mutta muuten en oikeastaan keksinyt miten ihmeessä turistit siellä aikaansa viettävät. Kylä oli toki viehättävä ja hiljainen, mutta vaikeakulkuinen.

 

Kiertelin ja kävin syömässä ja sain kuitenkin aikaa kulumaan muutaman tunnin. Paluumatkaa varten hieman tutkiskelin asioita ja tajusin, että juuri se toinen bussi jolla itse en tullut, olisi nopeampi. Se vain kulkee harvemmin. Olin kävellessäni nähnyt, että yksi näitä nopeampia busseja tuli mua vastaan, joten jatkoin kävelyä siihen suuntaan mistä se oli tullut ja löysin bussipysäkin. Mulla kävi aika tuuri. Jouduin odottelemaan vain kymmenisen minuuttia. Ja näin paluumatka kesti...... tattadadaaa TUNNIN............. Jooo... Sitten kun seuraavan kerran lähden tuonne kauempana oleviin paikkoihin katson tarkkaan millä pääsen nopeiten.

 
 

Näin jälkikäteen katsottuna 30-40kilometrin matkaan olisi siis autolla mennyt 40minuuttia. Tiet täällä on tosiaan aika vuoristoisia ja koska vain osan matkasta pääsee moottoritietä on kulku melko hidast, mutta sillä ensimmäisellä bussilla kiersimme ihan joka nurkan.
Kartalla on sydän oman kyläni kohdalla ja ympyröitynä Los täälläeioikeastaanolemitään Gigantes.

Onneksi sää oli yllättäen aurinkoinen, joten ei tämäkään päivä mennyt rusketuksen kannalta täysin hukkaan :D

PicMojitoNic

Sunnuntai. Kuinka kaunis kevätpäivä tämä olikaan! Aamulla ottelin vähän aurinkoa ja tutkiskelin Tenen esitteitä. Täällä on vielä paljon mitä pitää nähdä. Ensimmäinen sohvasurffaajien tapaaminen, johon päätin osallistua, alkoi puoli kahdelta Los Christianosin Burger Kingin edestä. Kyseessä oli siis tapaamispaikka picnicille lähtöä varten. Mua vähän jänskätti kun ei nyt sitä englantia ole tullut niin hirveästi puhuttua kuitenkaan lähiaikoina.

Olin itse ensimmäisenä paikalla ja pian saapuivat myös britti Enid, koko homman järjestäjä, 4 Liettualaisnaista, yksi kaveri joka halusi vain tulla moikkaamaan Enidiä, mutten voinut liittyä seuraamme pidemmäksi aikaa, sekä yksi Sanna. Hollantilaistunut ex-suomalainen. Tämä oli hauska yllätys. Hetkeä myöhemmin myös italialais-Max liittyi joukkoon. Tällä kertaa meitä ei siis ollut kovin montaa, määrä on täällä hyvin vaihteleva, harvoin kuulemma näin paljon tyttöjä. Kävelimme, juttelimme ja jäimme pitämään picniciä rannan läheisyyteen. Puheenaiheet vaihtelivat eri maiden, kulttuurien ja matkustuskokemusten välillä. Tarinoita riitti. Oli kiva huomata, että kyllähän se mun englanti sujuu ihan riittävästi! Meillä oli oikein hauskaa.

Siirryimme jossain vaiheessa kahvilaan, koska jotkut halusivat kahvia ja jotkut jäätelöä. Lopputulos oli, että liettualaiset eivät halunneetkaan jäätelöä, britti ja italialainen ottivat oikeasti kahvia ja suomalaiset siirtyivät drinkkien äärelle. Tästä seurasi pikkuhiljaa se, että liettualaiset halusivat jatkaa omaa reittiään ja me loput jäimme juttelemaan hauskoja. Hiukan saattoi olla huutonaurua. Britillä oli hieno tarina suomalaisnaisesta, jonka kanssa hänellä oli ollut juttua. Se suomalainen ei kyllä ihan terveeltä kuulostanut. Italialainen oli myös hyvin avoin siitä miksei hän enää halua asua italiassa. Kaveri oli ollut matkoilla jo yli viisi vuotta. Myös ex-suomalaisella oli hyviä juttuja ja päädyimme vielä loppujen lopuksi kahdestaan syömään kun tuntien jälkeen italian ja britin piti lähteä. Keskustelimme siitä kuinka hienosti edustimmekaan Suomea. Voi olla etteivät miehet  tällaiseen olleet osanneet varautua.  Sovimme näkevämme vielä uudestaan.

Mulle näytettiin myös mistä löytyy KIPPIS, suomalainen karaokebaari. jes. Satuimme myös näkemään paikan baarimikot. Ei niin jes.

Päädyin kävelemään kotio rantaa pitkin. Kuvista ei kyllä oikeen nää, mutta oikeesti täällä on tosi kaunista. :D Olin ihan AH.

Rantasöpöläisiä

Kuvassa mun palmu. Se on suoraan mun parvekkeen edessä joten.. 

Eilen illalla en loppujen lopuksi lähtenyt enää minnekään. Mun niska, yläselkä, rintamus ja hieman naamakin tosiaan ikään kuin paloivat, ottivat liikaa UV:ta, kärtsäs, joten ajattelin ettei ehkä kannata nyt mennä esittelemään itseään minnekää. En todellakaan ole aikoihin palanut niin tuli nyt vähän puskista tämä. Voiko olla ettei suojakerroin 15 riitä? Ilmeisesti.

Iho ei vielä tänään ole ollut paljoa paremmassa kunnossa, joten aamulla tuli hiukka pukemisongelmia. Ei kai mulla nyt hirveästi ole vaatteita, jotka peittäisivät juuri nämä alueet. Halusin kuitenkin lähteä tallustelemaan, joten koitin huivilla peitellä selkää ja kulkea varjoissa, joka osoittautui melko haasteelliseksi.. Miten hitossa voi aurinko paistaa, vaikka pilviä on taivas täynnä?? Eeeen ymmärrä.

Lauantain kunniaksi ihmisiä oli liikkeellä enemmän kuin aikaisemmin ja päädyin seurailemaan muita turisteja. Sen näköisiä, jotka etsivät jotain muuta kuin ruokailupaikkaa. Tämä oli hyvä päätös, sillä nyt vasta tajusin, missä varsinaisesti menee Los Christianosin keskuskatu. Rantakatuhan on täällä pitkä ja se jatkuu kaupungista toiseen, joten se ei varsinaisesti ole se paikka, jonka varrella on paljon nähtävää. Löysin monia kivoja pieniä kauppoja ja itseasiassa matkan varrelta löytyi ihan mielettömän hienon näköisiä ravintoloita, joista mun täytyy vielä käydä ottamassa kuvia ja jotain niistä täytyy käydä kokeilemassakin. Yksi intialaispaikka näytti ainakin ehdottoman hyvältä. Miten ne kaikki Helsingin perusraflat onkin niin tylsiä ja valjuja? Nehän näyttää kaikki ihan samalta. Täällä sisustukseen on kyllä tosissaan panostettu.

Tallustelu sujui viihtyisästi kun tajusin kuunnella saaren ”Number 1 British radio station!”ia, jonka löysin aikaisemmin tänään. Matkalla kävelin myös jo tutun kauppakeskuksen läpi uudelleen, onneksi, sillä löysin sieltä kaupan, jota en ollut viimeksi huomannut! Aaaaivan ihana Natura myy luonnon –ja kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaatteita, koruja, laukkuja, kenkiä…. Ja millä hinnoilla! Sattuu aletkin vielä olemaan. UH! Aion palata. Tänään en voinut ostella mitään, sillä en olisi jaksanut kantaa ylimääräisiä kasseja.

Myöhemmin katsoin kartalta, että nyt kävelin ainakin Playa Las Americasiin, joka on isompi paikka kuin tämä missä asun ja sen kyllä huomasi. Se on varmastikin tunnetumpi bile –ja ostoskaupunkina. Kävin myös hieman Costa Adejen puolella. On vaikea määritellä paljonko olen oikeastaan kävellyt, useita tunteja ainakin, mutta yhdessäkään kartassani ei ole mittakaavaa merkittynä, enkä oikeastaan edes tarkalleen tiedä mitä reittiä olen millonkin mennyt. Rantakatua tosin kävelin tälläkin kertaa takaisin ja se ei ainakaan ole nopein tai suorin reitti. Kotimatkalla mun alkoi tehdä kauheasti mieli kiinalaista ruokaa, kävin kahdessa ruokakaupassa eikä kummassakaan tunnettu käsitettä Sweet&Sour, joten päädyin ottamaan TakeAwayna lähikiinalaisestani ruokaa. Oli muuten ihan huippuhyvää. Ihme kyllä erimakuista kuin yleensä, vaikka ulkonäön ja nimen perusteella ihan samaa mitä mistä vain saa. Riisi kyllä oli jotain munariisiä, kun kysyttäessä millaista haluan sanoin, että antaa kokin päättää. Tosiasiassa en täysin ymmärtänyt tarjoilijan esittämiä vaihtoehtoja.. :D

Ainiin, mulla on uusi yhtälö: Kuuma, kuumempi, surffarit. Kun muuten ei ole rantakeli, tuuleekin ja on hiukka pilvistä, niin kannattaa silti mennä sinne. Siellä he ovat. HUH.. Villi aallokko oli kuljettanut rannalle myös muita söpöläisiä :) 

PS. Huomenna ensimmäinen "sohvasurffaajien" tapaaminen. Picnic! :)