Ei juurikaan mainittavaa

Tämän päivän pelastivat jälleen kappelitreenit yksin ja loppuajasta myös Lumin kanssa. Onneksi treeni intoa nyt on, sillä töissä kun on lievästi stressaavaa niin koululle on kiva tulla ja tehdä jotain aivan muuta. Valitettavasti käymme tällä hetkellä myös atk -korttia, jonka takia tietokonetta tulee kyllä käytettyä aivan liian paljon yhden päivän aikana..

Ainoa minkä kanssa vähän on haasteita niin uusien kivojen biisien löytämisen kanssa. Treenimateriaalivajaus siis! Tällä viikolla kun emme harjoita yhteissoittoakaan niin sitäkään kautta ei tule ahaa elämyksiä. 

Tänään oli tosi kylmä 

Syysvärejä

Olipa ihanaa herätä tähän sunnuntaihin kun koiratkin antoivat meidän nukkua! Siinä hieman viime yön unet keskeytyivät kun Putta yhden maissa saapui ja tietenkin kauheesti piti heti kälistä. Sää ei kyllä nyt mitenkään ole kokoaikaa sellainen ihanan kaunis ja syksyinen, mutta siitäkin huolimatta sain koirista yllättävän kivan kuvan kun aamulenkillä kävimme. Olis kyllä tosi kivaa useemminkin lenkkeillä jonkun kanssa kimpassa, kauheasti helpompaa heti ainakin kun on nämä kaksi ja mukavaa vaihtelua muutenkin! :) Miksi kaikki kaverit ette asu meidän mestoilla häh?

Melkein siinä sitten heti aamulenkin jälkeen alettiinkin valmistaa suurta ideariihiruokaamme, koska oli näitä komponentteja niin kovasti monta erilaista! Okei kanathan olin paistanut jo eilen samalla kun hieman koitin sytyttää koko uunia palamaan.. hups. Munakoison, paprikan, kesäkurpitsan ja pataatin kanssa hommailu kuitenkin vei yllättävän paljon aikaa. Etenkin kun tämä munakoisokin piti sillain suolakäsitellä ensin. Meillä olis siis ajatuksena tällainen kauden hyvistä ruoka-aineksista koostuva kasvisgratiinityyppinenjuttu sekä siihen pataattitikkuset. Kuvassa ei ehkä näytä niin kovin ihmeelliseltä, mutta ai perhana kun tuli hyvää!!! Kasvikset +"kokonaiset kuoritut tomaatit" purkki +sinihomejuusto +mausteet mm hunaja laitettiin vuokaan ja sen viereen pilkotut+maustetut bataattitikut ja koko homma oli uunissa varmaan... 30-40minuuttia. Oli tositositosi hyvää ja ihanan kevyenoloista ainakin! NAAAMMM <3 

Illalla sain äitiltä Tamperetuliaisiksi korvikset, joita olen himoinnut siitä asti kun siellä itse kävin viimeksi, mutta en niitä silloin ehtinyt ostaa kun ihan vahingossa sattuivat silmiini kun olimme matkalla bussiasemalle. Nämä Lentolinnut on niiiin ihanat, tehty koivuvanerista eli/ja/tietenkin suomalaista käsityötä! <3 Tekijänä Poola Kataryna !!

Nyt nukkumaan ja tervetuloa uusi rankka viikko, phuuuuh....

Koomalauantai

Tänään ei muuta ollakaan ku syöty ja lenkkeilty koirien kanssa. Ja katsottu leffaa ja vähän syöty. Ja joo no kävinhän mä sitä yhtä vuokraheppamahdollisuutta kokeilemassa, mutta veikkaan, että tämä ei täysin ollut mua varten. Putta sen sijaan meni serkkutapaamiseen ja minä lopulta jäädyin väsyneenä kotiin. Ruoanlaitossakin kesti niin pirusti.

Nukkumaaaaan ..... ja odottelemaan, että neiti puttersson sieltä soittelee oven avaus puhelua. 

Rankkaa :D

Melkein perinteinen

Eilinen harmistus on hieman haihtunut ja aamulla oli ihan hauska herätä pitkästä aikaa niin, että valkoinen valas oli vallannut sohvani. 

Töistä ja koulusta selvisin yllättävän vähätuskaisesti. Tai no töissä oli ihan perinteinen hieman hankalaa -päivä ja koululla nyt en puoltatoistatuntia pidempään ollutkaan. 

Kiire oli kotiin ja lopulta käytiin Putan kanssa vuokraamassa leffoja, hakemassa koirat ja laitettiin pizzaa uuniin. Kivaa ja rentoa, muutan en olisi jaksanutkaan. :)

Aikuiset pärjää itse.

Silloin kun mä päätin alkaa kirjoittamaan blogia mä ajattelin, että sinne on sitten kirjoitettava rehellisesti miltä tuntuu, sensuroiden kuitenkin henkilökohtaisimpia asioita, sekä niitä joita en todellakaan oikeastaan halua muistella. Olen kuitenkin halunnut pitää tämän pääasiassa positiivisena ajatuksenjuoksun maratonsivuna, jonka teksteissä ei todellakaan usein ole mitään sen suurempaa tarkoitusperää. Eihän jokaiseen päivään vaan voi mahtua mitään sellaista asiaa, joka edes hieman olisi päällimmäisenä mielessä. Ei ainakaan mulla. Sen olen huomannut. 

Mulla on ihania kavereita, jotka varmasti kuuntelisi mun pahaakin oloa vaikka kuinka kauan jos tarve sitä vaatii, mutta tämmöisessä tilassa kun on, että ärsyttää niin järjettömän paljon en todellakaan halua vaivata ketään mun kaveria/tuttua/perhettä. Jossain takaraivossa huutaa se kauan sitten opittu asia, että sä olet aikuinen sun pitää pärjätä itse! Mä en edes pysty sanomaan miten paha olo mulla on ja ihan sotkematta tähän mitään muita elämässä tapahtuvia ikäviä asioita, niin ytimessä on se, että sain juuri mun palkkakuitin.

Tänään on se päivä, kun kaivan kaikki mun laskut esille, lasken muutamat ynnäämiset ja huomaan, että se ei vaan riitä. Se ei helvetti vaan riitä. Eikä syy niinkään ole palkassa, ei se on kyllä ihan ok siihen nähden paljonko pystyn tunteja tekemään. Paitsi että sitten näillä kuluilla.. ei se ei ole. Mulla on ikään kuin samat kuluit kuin tyypillä, joka tekee 100% töitä, mä teen vain 85. Ja mä en jumalauta tiedä miten muut sen tekee. Miten muut pärjää ja sitten vielä hoitaa omaa hyvää oloaan tai shoppailee siihen päälle. Jos mä ajattelen mun vakituisia kuukausimenoja niin MUN mielestä ne on ihan normaalit! Asunto, netti, puhelin, sähköt, luottokortti, jaadajaada. Ei mitään sen ihmeellisempää. Ruoka, josta haluan itseäni muistuttaa, että sen kulut ovat pienentyneet koulun alettua ja jonka ostamista olen tarkkaillut aivan hulluna viimeisen kuukauden. Sitten on kuitenkin se koululasku. Mahdollisesti tässä olisi vielä tulossa harrastuslasku (aka heppailu satunnaisesti). '

Mua turhauttaa aivan helvetisti.

Mä maksan työkseni muille ihmisille rahaa, jota mulla ei edes itse ole. En pysty ostamaan mitään itselleni, en menemään kampaajalle ja talvi ja helvetin kylmä ilma ovat jo täällä. Viime vuoden talvikengät kuluivat jo silloin lähes puhki, vaikka ne olivat keskivertoa kalliimmat. Sellainen mä kuitenkin olen, käytän yhdet loppuun, koska mulla ei koskaan ole varaa kuin niihin yhtiin. Samoin se talvitakki, siitä hajosi vetoketju. Sekin oli hieman keskivertoa kalliimpi, jotta se kestäisi.

Ja kelle muulle mä tästä voisin olla vihainen, paitsi itselleni? Itsehän mä olen itseni tähän tilanteeseen saattanut. Se mitä mä vaan haluaisin on opiskella, käydä töissä, joskus sillä vapaa-ajalla tehdä muutakin. Mä uhraan jo nyt mielestäni paljon enkä usein lähde minnekään, en käy juhlimassa, juomassa, kyläilemässä, matkoilla, missään muuallakaan, koska en voi käyttää rahaa mihinkään "ylimääräiseen". Terveydelle hyvä, sosiaaliselle kanssakäymiselle ja muulle kivalle mitä nyt nuori ihminen voisi haluta tehdä, helvetin huono.

Mulla on lainat, mulla on haettuna ne valtion tuet mitä voin saada. Silti mulle ei jää juuri mitään. 

Vaihtoehto opiskelu mun on ilmeisesti suljettava ennemmin tai myöhemmin pois. 

Paskan määrä ei ole vakio ja mun kestävyysvitutusärsytyspaskamaisuuskäyrä sen kun jatkaa nousuaan.

Mä en enään ihan oikeasti tiedä mitä mun pitäisi tehdä.

Keep calm...

Ehhehhhe.. Alkaako näistä innostuneista työpaikka-aiheisista päivityksistä nyt hieman tulemaan tapa??

Mutta kivoja uusia uutisia hepparintamalta: Löysin tänään ilmoituksen isosta poniruunasta, joka asustelee Sipoossa. Kyseisen hepan omistaja sitten vastasikin mulle tosi pian ja näin päädyimme tilanteeseen, että menen nyt sitten sitä heppaa kokeilemaan lauantaina! :) Toivottavasti homma natsaa, sillä mä todella kaipaan tallihommiin. Nyt sormet ja varpulat siltä osin ristiin.

Koululla tuli tänään treenattua tosi paljon laulua ja jotenkin oli sellanen kiva flow päällä ensimmäiset hmm... muutaman tunnin. Sen jälkeen kyllä alkoi jo vähän tuntua eikä sitten vika biisi enää kyllä mennyt niin kauhean hyvin. Näemmä hieman tämä tekniikka on ruosteessa. Ei ihan padi toimi. No ihan mukavaa kuitenkin oli itseasiassa ja kivaa kun opettajammekin ehti meidän kanssa soitella, saadaan kivaa säpinää :) 

On mulla aika Ihkut luokkalaiset :)))

Lotta tulee huomenna, aitsiisssus.. En ole yhtään ehtinyt henkisesti varautumaan. Saatika fyysisesti. 

Äkkiä lepäämään...

Kamala kohme

Siis.. ei helvetti millainen päivä tää on ollut. Johtuneeko sitten väsymyksestä vai mistä tai varmaan siitä, että on niin kylmä ja kroppa alkaa heti reagoimaan siihen, ettei sängystä kannata nousta. Mutta väsymystä on hieman ilmassa (ehkä) ja töissä meni niin huonosti! Toivon todellatodella paljon etten oikeasti ole mokaillut ihan huolella, vaikka vähän siltä nyt jälkeenpäin ajateltuna tuntuukin, sillä ainakin mä jäätyilin muutaman kerran niin pahasti.. Tuijotin vaan asiakkaiden laskuja ja tietoja ja taas niitä laskuja ja tietsikkaruutua ja rapsutin päätä ja jossain vaiheessa tajusin, että mitäs HITTOA MÄ OLEN TEKEMÄSSÄ. Tuli sellasia sekavuuden hetkiä, että jouduin oikeasti tarkistelemaan ainakin kolmesti, etten ole tehnyt jotain juttuja ihan väärin. Aina kun vastaan tuli vähänkin useampi lause ja enemmän tekstiä niin jouduin lukemaan sen muutamaan kertaan ennen kuin uskalsin tehdä mitään jatkotoimia... Hhuhhhu.. Niin ei siellä nyt sitten muuten sillä tavalla huonosti mennyt, mutta jotenkin olin vain ihan kohmeessa. 

Taas voisi olla aika talviunille tai vähintäänkin kuukauden lomalle... Oi Teneriffa ajat... 

Onneksi Minnalla oli aikaa kuunnella mun huolia ja alkuperäiset Hakis -suunnitelmat vaihtuivatkin yllättäen voffelikesteiksi Arabiaan. Meillä kun hieman jäi viikonloppuna asioita puhumatta niin heti tänään tuntui kuin olisin pitkästä aikaa päässyt ulos neljän seinän sisältä. Koulussakaan kun ei ole ollut aikaa puhua kavereille oikein muuta kuin siihen liittyviä juttuja. Eikä se ehkä ole ihan oikea paikka avautua asioistaan. Niinpä tänään oli harvinaislaatuisen kiva ilta ja olo on nyt hieman huojentuneempi.

Ja vohvelit ne oli niiiiiiiiin hyviä!!

Toivottavasti huomenna on ihana uusi päivä! :) Järkyttävän jäätävää on ainakin luvassa lisää..

Pulmia

Maanantai!

Töissä jouduin/sain olla ensimmäistä kertaa koko päivän puhelinpalvelussa. Homma oli jokseenkin ressannut mua jo pelkkänä ajatuksena aikaisemmin, koska perjantainakin tuli jo parin tunnin sisällä niin monta asiaa joista olin vähän kujalla, että miten miten tästä nyt voidaan selvitä..

No onneksi sain tyytyä enimmäkseen kuuntelemaan. Vaikka ehkä suurin osa puheluista oli sellaisia "helppoja", joihin mun pitäisi osata vastata ihan helposti niin silti ne asiat näin tehtyinä tuntuvat yhtäkkiä paljon hankalemmilta ja ihan kuin ei sitä tietokoneohjelmaakaan olisi koskaan käyttänyt.. En pidä siitä hieman epävarmasta olosta ollenkaan, olisi kauheaa neuvoa jotakin asiakasta täysin väärin..

Loppupäivästä minäkin sitten vastailin muutamiin puheluihin opastajani käyttäessä hiirtä ja näyttäessä sen avulla mulle mitä pitää sanoa jos en heti osannut keksiä mitään. Eli lähes koko ajan. Pari sellaista vaikeaakin puhelua ehti tulla, etten osannut sanoa mitään ja hänen täytyi asiakkaalle vastata. Toisaalta tämä oli tosi opettavaista, toisaalta taas ahdistavaa siinä mielessä, että mulla on vielä niin järkyttävän paljon opittavaa.

Koululla oli taas pari tyyppiä poissa, pidimme yhteisen kriisipalaverin jos sitä niin voi kutsua mm. perjantain turhautumistamme koskien ja ehdimme sen jälkeen vielä soittelemaan pari tuntia. Ajatuksenahan on, että jokainen oppisi soittamaan mahdollisimman monesta soittimesta perusjuttuja. Suurin osa taitaakin osata useampaakin soittaa. Niinpä tänään rumpalin ja toisen huilisti/kitaristin puuttuessa hieman taas sovellettiin ja saatiin me onneksi jotain soitettuakin. Ei sitä ehkä musiikiksi voi kutsua samalla lailla kuin silloin, kun kaikilla on tutumpi soitin/oma pääinstrumentti, mutta kuitenkin. Toivon todella, että me saadaan tämä juttu pidettyä kasassa. On nää kuitenkin mahtavia persoonia.

Hämmensit mua

Sunnuntairiemua! Reiska jatkoi tarkasti oman mahakellonsa aikataulussa ja herätti mut taas seittemältä. No ei kait siinä sitten auttanu kun antaa tyypeille ruokaa ja lähteä lenkille.. Paitsi että mua väsytti sen verran, että annoin vaan ne ruoat ja menin takaisin nukkumaan. Lenkille lähdettiin sitten vasta tuntia-kahta myöhemmin- Mutta sinne ei kyllä tuntunut mikään kiire taas olevankaan.  Yhdeksän maissa on kyllä surkein lenkkiaika ikinä, kaikki on silloin ulkona! Ja näiden kahden yhteislenkittäminen sillein ettei samalla valloita koko jalkakäytävää on kohtuu haasteellinen tehtävä.. Ei silti, nautin kyllä kun on aikaa käydä useammalla lenkillä päivässä ja ainakin yhdellä pitkällä. Tästä saa taas hyvän startin.

Iltapäivällä mentiin Minnan kanssa leffaan! Silmäterä on tämä uusi suomalainen pätkä. Täytyy kyllä sanoa, että aina kun mä tarjoan leffan tai jotenkin vaikutan sen valitsemiseen niin etenkin lähiaikoina on mennyt jotenkin tosi pieleen! Tämä filmi oli jälleen todiste siitä, että elokuva voi hämmentää todellatodella paljon. Oltiin molemmat jälkikäteen ihan kujalla. Tai itseasiassa voisi tarkentaa, että jo leffan aikana tuli sellainen järkyttävän epätoivoinen olo, että voiko tämä mennä näin eihän tässä ole mitään järkeä. Ei siis ehkä ihan parasta mahdollista kotimaista draamaa ollut tämä. Kannattaa käydä katsomassa jos haluaa hämmentyä, itse olen sitä mieltä, että tämä yksi kerta tästäkin riitti. 

Leffailoittelun jälkeen Minna suorastaan jätti mut heitteille, lähes feidasi kylmästi emmekä näin ollen ehtineet oikein purkaa tunteitamme. Kamalaa kun näkee niin harvoin ja sitten vielä tällaisen hämmennystä herättäneen elokuvan jälkeen ei saakaan purkaa sitä täysin, niin tässä olen nyt edelleen hieman hämilläni. 

Ja huomenna alkaa uusi viikko. Yäk.

Syyschillailua

Koirat tai oikeastaan Reiska päätti pitää huolen siitä, että viikonloppunakaan ei nukuta pitkään ja päätyi herättämään mut seiskalta. Ihan kiva toisaalta ymmärrän, että jos toisella on nälkä ja hätä niin kivempi näin. Hän on selkeästi paljon aikatauluorjentoituneempi kuin vaikka Rakke, joka nukkuu kyllä just melkeen niin pitkään kuin omistajaakin nukuttaa. No näin ainakin pysyy rytmi kohillaan ja ehkä on helpompi maanantainakin mennä töihin.

Aamulenkillä olikin aika kylmää ja sumuista. Näin se syksy sitten todella tuli.

Lenkin jälkeen siinä jo piristyneenä teinkin aamupuurot ja sitten makoiltiin yhdessä koirien kanssa tällä mun hyvin tilavalla sohvalla ja katsottiin rästiin jääneitä ohjelmia. Pysyi ainakin tunnelma tiiviinä ja lämpimänä kahden sylivauvan kanssa.

Päivällä jaksoin omistautua ainakin yli tunnin teorialle ja muutenkin treenaamiselle. Meidän teoriamaikka pitää onneksi huolen siitä, että läksyjähän tulee ja siellä tunneilla kun mennään sen verran hyvää vauhtia eteenpäin, että on kyllä tärkeää kotona ehtiä kertaamaan kaikkea haastavaa. Mulle muutenkin monet käsitteet ovat aika hankalia muistaa kun sellaisia ei ole aiemmin käyttänyt. Nuotittamistakin aloitellaan mun ja onneksi muutaman muunkin kohdalla aika alkutekijöistä ja näinpä Elefanttilaulu on jo hieno saavutus. En kyllä tiedä onko se oikein mutta oh well, sinnepäin ainakin!

Päivälenkillä oli oikeen kiva sää ja koiratkin tosi pirteällä päällä. Itsehän jossain siinä ohjelmien ja teorioiden välissä jouduin hieman ottamaan päivätorkkuja myös. Kiva vaan ottaa ihan chillisti. On tämä reipas työ ja koulutahti tainnut jo joitain väsymisen merkkejä muhunkin jättää. Eiköhän homma omallalaillaan hieman helpota kun saan taas heppahommatkin käyntiin niin pääsee kunnolla muualle rentoutumaan edes kerran viikossa :)

Kylki kyljessä?

Tämä päivä onkin kulunut sellaisissa hieman närkästyneissä fiiliksissä, lähinnä nyt siis tuon koulun takia. Vielä kun pikkasen väsyttää niin alkaa herkemmin ärsyttämään. Toisaalta ehkä ekaa kertaa musta tuntui, että meitä on isompi porukka (4 tyyppiä) samaa mieltä siitä, että kaikki ei toimi niin kuin pitäisi ja tähän tulisi saada muutosta. Vasta tänään sitä oikeasti tajusi, että oollaanhan me jo kuukausi oltukin tuolla! Ei kaikkea voi laittaa enää alun piikkiin, lukiossahan tää olisi jo melkeen yksi jakso! Toivottavasti pysytään siinä, että saataisiin maanantaina puhuttua asioista. 

Lähdin sitten kaikenlaisten asioiden jälkeen koulusta ajoissa ja kävin hakemassa koirat :) Molemmat viettävät nyt viikonloppua mun kanssa, ihanaaa! Käytiin heti ehkä vähän pidemmällä lenkillä kun mihin kaverit nyt noin yleisesti ovat tottuneet ja kyllähän se niin on, että Rakke on oppinut, että joka mutkasta kannattaa ainakin yrittää lähteä kotiin päin.. Hauskaa. Nyt ne täällä molemmat nyhjöttää ja torkkuu. Reiska oli selkeästi alkuun hieman hämillään, se ei kuitenkaan ole ollut täällä niiin montaa kertaa. Mutta varmasti kaverin läsnäolo helpottaa ja toisaalta on se jo niin vanha ja kokenut, että pitäisi olla ihan ok olla missä vaan :)

Nyt pitkät unet ja huomenna uuteen nousuun!

tallipojat.

Noh siis, töissä ei menny ehkä ihan putkeen. Melkeen, muttei ihan. Vielä ku kaikki alko siinä aikasin aamulla niin päätin laittaa viestiä Lumille, että hei nyt tänään siideri kiitos. Kyllähän se loppupäivä sitten meni ihan ok, mutta jotenkin ärsyttää aina jos aamulla tapahtuu jotain vähän negatiivista niin jotenkin se vaikuttaa koko päivään. 

Onneks koulussa torstai teoriat oli taattua hyvää kamaa, periaatteessa, mutta ryhmän yhtäkkinen suureneminen ei selkeästikään ilahduttanut meitä eikä sinällään opettajaakaan. Vähän lopulta jäi sellanen raskas fiilis. Haluan kyllä nyt yrittää panostaa tuohon ja tehdä noi läksytkin, joita kuitenkin saadaan ihan riittävä määrä, ajoissa.  Viikonloppuna voisi olla aikaa. Toisaalta on hyvä, että me mennään aika ripeällä tahdilla eteenpäin. 

Se pieni siiderinhimonen kuitenkin jäi itämään ja päätettiin mennä tempun bändin keikalle. Se onneksi alkoi jo puoli kymmenen ja päättyi niin, että päästiin vielä metrolla kotia. 

From Stable veti liian lyhyen setin, olisin voinut kuunnella paljon pidempäänkin. Yleisöä olisi kuulunut olla paljon enemmän. Poikien meininki oli tosi hyvä, mä ainakin tykkäsin PALJON. Huomattavasti parempaa ja valmiimpaa settiä kun jotenkin osasin odottaa. Kaksi laulajaa ja yksi lisätaustoittajakin vielä toimi niin hyvin. Täytyy näyttää peukkua ylöspäin! Haluan nähdä uudelleen :) Onneks Teemulla on tommonen bändi, muuten se ei varmaan jaksaisi soittaa meidän kanssa Enrigueta ja kaikkia näitä muita enemmän ja vähemmän loistavia biisejä ;)

Periaatteessahan tää oli sitten aika hyvä päivä!

get lakki

Tänään päällimmäiset fiilikset on vaan, että meillä oli aika hyvät MuPe ryhmän kimppatreenit! Tästä saa kyllä paljon jos jaksetaan nähdä vaivaa. On niin paljon hyviä biisi-ideoita ja kaikkeeaa. Ihan tulee välillä sellasia fiiliksiä, että hitto täähän svengaa tai että niiiin, tän takiahan mä tätä musaa teen. 

Haasteita toki on ja sikäli aika hyvä, että ollaan justiin pedagogiryhmä, sillä tässä jo mahtuu pieneen joukkoon niin erilaiset tyypit, että kyllä semmosista pedagogitaidoista olis jo hyötyä. 

Oon kyllä ilonen, että ollaan soitettu kivoja biisejä ja kaikki on saanu ehdottaa ja sitten ne ketkä ei ehdota niin se on sitten heidän asiansa. On myös kiva, ettei meillä kukaan (edes minä ihan oikeesti) päällepäsmäröi. Ainakin uskon, etten tee sitä. En sitten tietysti tiiä mitä selän takana puhutaan.. :D 

Tää on Teemun ehdotus ollut ja ollaan tätä nyt soitettu myös. Lumi vetää coolisti. 

Nyt yli kahdeksan tunnin yöunet kutsuvat, kiitos! <3

heed ari

Töissä sain taas vähän olla että öööö kun kauhean kivasti kummallisia tapauksia osuu kohdalle jatkuvasti. Miten ne minulle aina osuukin...

No se siitä. Kouluun menin vain ekoille oma treeni tunneille, sillä kiva hedarinen on tänään jatkunut. Muuten olisin jäänyt treenaamaan lisää. Ekat tunnit käytettiin kuitenkin Lumin kanssa yhteistreenaten. Vähän räppiä ja sitten mä sen keksin, että hei nyt vedetään Eevan ja Manun Feet in the Water! Se on niin hyvä biisi. Soitin sen Lumille niin kuin mä sitä nyt olen pari kertaa aikaisemmin soittanutkin eli aika iisinä versiona. Sen jälkeen alettiin kehittelemään siihen kivaa stemmaa ja ai vitsi miten hienolta se kuulostikaan! Oltiin tänäänkin Kappelissa fiilistelemässä flyygelin kanssa ja meillä vielä soundaa äänet aika kivasti yhteen. Sanoinkin, että tämän version mä haluan äänittää ihan silleen tolle omalle nauhurilleni kunhan saadaan se treenattua. Ei ole mikään kaikkein helpoin stemma heti napata kun biisikin on vähän uusi :) Ihanaa!

Ja sitten lähdinkin kotiin ja täällä mä nyt olen tätä heed ariani potenut. Kiva.

Ääni auki

Varmaan viikonlopun vähäisestä levosta johtuen olen kärsinyt tänään koko päivän, enemmän tai vähemmän, oikeen kivasta hedarista. Töissä tuntui, että tietokoneruutua ei kestä katsella enää sekuntiakaan. Koululla keskittyminen oli vähän mitä oli. Ruokailun jälkeen jatkoimme omalla treenillä ja pääsin ensimmäistä kertaa koulumme kappeliin soittamaan. No, täytyy myöntää, että on se jäätävän hienoa se kaiku. Ja flyygeli, joka vieläpä on vireessä, ainakin suurinpiirtein. En ole oikeastaan ennen laulanut kirkossa soolona ja jotenkin se miten ääni tulee aivan eritavalla oikeuksiinsa on aika hienoa. Päädyin fiilistelemään oikeen sellasia biisejä, joissa mennään matalalle ja korkealle. Jotenkin ne matalammatkin äänet tuntui soivan paremmin kuin vaikka tunkkaisessa bändikellarissa. Tai siis tottakai.

Noin tunnin omatreenin jälkeen keräännyimme bänditilaan soittelemaan. Tässä vaiheessa hedarini oli jo aika tosi ärsyttävä ja jotenkin nämä ääniongelmatkin jatkuvat hieman edelleen. Flunssa on jäänyt kummittelemaan kurkkuun ja jonnekin tosi syvälle. Huomaan sen varsinkin jos pidemmän aikaa koitan laulaa vahvasti alaääniä... Tosi kivaa. Tätä täytyy nyt vähän tarkkailla ja koittaa saada kondikseen. 

Muutenhan meillä oli jälleen ihan hauskaa :)

Tänään vain fab4 oli paikalla.

Hyvä päivä

Oi sunnuntai! Eilisen jälkeen kyllä hieman väsytti, mutta nyt kerran kun on tähän aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös rytmiin päästy, niin en viitsinyt liikaa nukkua. Lähdin sitten nopean aamupalan jälkeen vauhdilla ulkoiluttamaan Rakkea, mama oli Reiskan kanssa metsälenkillä, joten en ottanut sitä mukaan. Ihanan mahtava syyssää kyllä hemmotteli tänäänkin. Rakesta on tullut porukoitten luona vähän sellanen lintsari, että se meinaa kotiin päin kääntyä vähän turhankin herkästi. Ensi viikonlopuksi molemmat rohjakkeet tulee Puotilaan, joten eiköhän sitten päästä kaikki kunnolla liikkumaan ;)

Lenkkeilyjen ja Melukylässä hengailun jälkeen lähdin käymään kaupassa ja sitten neljäksi piti jo olla hallilla käyttämässä Däniltä ja Pasilta synttärilahjaksi saamaani lätkälippua! :)

Siltä osin homma meni putkeen, että kotijoukkueellehan se voitto tuli 3-0 lukemin, mutta muuten peli ei ensimmäistä erää lukuunottamatta erikoisen mukavaa katseltavaa ollut.

Matsin jälkeen aloin heti kotona kokkailemaan tulevan viikon ruokaa. Koitin tehdä vähän erilaisen makaroonilaatikon ja näinhän se suurinpirtein syntyi, että laitoin jauhelihan joukkoon sipulia, porkkanaraastetta, persiljaa, hunajaa, kokonaisia kuorittuja tomaatteja omassa mehussaan (tiedän kuinka oudolta ja tyhmältä kuulostaa, mutta tää toimii) ja paljon mausteita ettei homma jäisi ihan platkuksi. Voi olla, että laitoin muutakin, mutta en enää muista. Tämä oli osittain vähän semmonen se mitä kaapista löytyy minkä voi vielä käyttää -tyyppinen juttu. Käytin myös ihan perus munamaitoa sekä päälle vähän juustoraastetta. Tuli oikeeen maukasta! Yleensä mulle käy niin, ettei makua ole tarpeeksi kun pasta on kuitenkin aina pastaa ja se jauheliha ja kastikehommelit jotenki helposti häviää sinne sekaan, ettei niitä makuja sitten erota. Nyt ei käynyt niin! Hienoa kehitystä :D Yksi astiallinen tätä nyt sitten tuli, että ompahan mitä syödä!

Heppoja ja hyppyjä

Tämä päivä kuluikin kivasti! Nähtiin jo ennen aamu kymmentä Maamun kanssa Olympia Stadionin edustalla, jonne menimme seuraamaan Hevoset Stadikalla tapahtumaa. Hyvä, että oltiin ajoissa, sillä lipunmyynnissä jonotellessa (meidän edessä oli ehkä 3 ihmistä) kesti aivan mielettömän kauan. Ei ehkä oltu hirveästi henkilökuntaa koulutettu etukäteen.. :D Päästiin juuri sopivasti penkeille istumaan kun ensimmäinen luokka alkoi. Päivän aikana seurasimme eri ikäluokkien ja estekorkeuksien finaaleja sekä muuta ohjelmaakin oli ihan riittävästi :) Päivä oli tosi kauniin aurinkoinen eikä se kuumuus sitten niin paljon haitannut, iltaa kohden kuitenkin viileni taas ihan reilusti ja onneksi tapahtuma sitten hieman ennen ilta kymmentä loppuikin, sillä kylmyys meinasi jo kangistaa nuoremmankin :D

Ilta huipentui Agrimarketin Six bar korkeushyppykisaan, jonka voittajalta taisi mennä puhtaasti rata, jonka viimeinen este oli 180centtiä.

Vaikka istuttiin siellä kovilla puupenkeillä todella tiiviisti niin kuitenkin on aina hyvä muistaa, että hyvä ruoka, parempi mieli. Käytiin lähimmälla Chicosilla. NAM.

Meillä oli tosi kiva päivä, kannatti käydä katsastamassa tämä tapahtuma :)

Päivän päätteeksi kaaduin kyllä totaalisen suoraan sänkyyn ja syvään uneen.

Eijaksa.

Perjantai jaksaa välillä olla jotenkin vähän masentava päivä. Etenkin tänään mä oon ollut aika väsynyt ja kun tiesi, ettei koulussakaan ollut tiedossa mitään erityiskivaa, niin ylipäätään sinnekin raahautuminen oli vähän vaivalloista. Kävin kanssaopiskelijoideni kanssa aika hyviä keskusteluja ja siltä osin oli sitten mukavaa. Muuten en ollut yhtään tutustumistuulella ja meillä siis oli sellainen tilaisuus missä olisi pitänyt ja voinut ikään kuin enemmän tutustua kahteen muuhun iltalinjaan. Nooo.. next time. Aina ei vaan voi jaksaa. 

Nyt tiedän, että kaadun sänkyyn suoriltaan.

Aamupuuro

Aloita aamusi auringon noustessa ja puuron lämmittäessä mukavasti.

Töissä voit esimerkiksi koko päivän maksaa apteekkilaskuja, joiden aikana nouset penkistä vain satunnaisia kertoja. Aika kuitenkin yllättää ja kuluu todella nopeasti. Pari mokailua, äkkiä niiden seivaus, huh selvisit ennen kuin kukaan huomaa, vähän lisää makselua. OHO huomaat ettet ole koko päivänä poistunut työhuoneen ja kopiohuoneen paria metriä laajemmalle alueelle. Okei. Omistuista. Siltä kello on jo niin paljon, että voit lähteä kotiin. Tai siis kouluun. Jes!

Koulussa tietenkin Teoria -torstai. Hieman hämmennyksen vallassa sinne menet ja odotat jo hetkeä kun pääset toteamaan, että et vaan tajua mitään. Sitten yhtäkkiä tajuatkin tai ainakin vähän pysyt messissä. Ehkä jopa hetkittäin kunnollakin. Kivaa. Vaikka kaikki ei ihan olisikaan oikein ja niin edelleen, niin silti saat asioita tehtyä etkä kovasta tahdista huolimatta turhaudu. Opettajakin on varmaan koulun paras. Hänkään ei turhia jaadattele vaan pysyy asiassa ja aikataulussa. Sellainen on kiva ope :)

Uskomattomasti jaksavat myös kanssaopiskelijat kannustaa toisiaan. Ehkä minäkin yritän kannustaa muita vaikkei se mun vahvin osa-alue olekaan. Yritys kuitenkin hyvä ja kehitys sillä taattua. 

Tällaista meidänkin tunneilla on! Do re mi re dooota vaan edestakaisin. Yllättävän vaikeaa kun siihen lisätään tarpeeksi monta elementtiä ja extraa. :D Tai no eihän se mikään yllätys kyllä ollut..

 Huomenna on PER JAN TAI. Yritän taas herätä ajoissa. Öh.

Burana parantaa.

Töissä riittää uutta jatkuvasti ja siihen kun vielä yhdistetään koulun teoriatunnit niin mulla alkaa vähän olemaan sellainen ylikuormittunut olo. Töissäkin täytyy kuitenkin käyttäytyä sen arvon mukaisesti niin sitten meinaa sillä "vapaa-ajalla" olla vähän kujalla. Valitettavasti sama fiilis jaksoi jatkua kouluun ja jotenkin... tänään ei vaan ollut mun päivä. Inhoan sitä "en vain tajua mitään" fiilistä. Ja sitä kun tuntuu, että muut turhautuu ja kohta kaikki turhautuu ja elämänkiertokulku on valmis siltä osin.

Burana ja uni ehkä helpottavat tilannetta, huomenna onkin aikainen aamu...

Aina tosin löytyy joku, jolla taitaa mennä vielä huonommin. 

Ja minä kun aina sanon ettei täällä päin mitään tapahdu..

Anna mulle ilmatiet

Muutettuani vähän mun opiskelujuttuja mulle jäi tänään ihanasti vähän aikaa nähdä kavereita. Normaalisti tai ainakin välillä käyttäisin tämänkin ajan treeniin koululla, mutta tämä flunssa kun ei ota lähteäkseen eikä päivän aikaisemmista reilun tunnin treeneistäkään meinannut tulla kunnolla mitään, niin nyt oli hyvä aika hengailla vähän. Tosin jalat aika soosina kun toimistolla saa steppailla edestakas jatkuvasti..

Odottelin Minden vapautumista luennolta yliopiston huudseilla. Sieltä mentiin hetkeksi kiertelemään ennen kuin miitattiin Heka ja päädyttiin kahveelle. Meidän oma tanssimaikka on kyllä aika mimmi! Melkeen vähän kateeksi käy sen jaksamista ja aikaansaavaa asennetta. Kreisiä. Toiset vaan on. Musta tuntuu, että vähän päivä päivältä alan olemaan enemmän hukassa. Koitan nyt kuitenkin nauttia ja selvitä ja kyllä se helpottaa mitä nopeammin tuota työtäkin saa haltuun. Vitsit, että tänäänkin oli taas kaikenlaisia uusia juttuja joita vaan tulee vastaan. Joutunen perjantaina jo ensimmäisen kerran puhelinvastaajaksi, kuinka hauskaa. En suosittele ketään soittamaan, en ehkä osaa sanoa juuta enkä jaata ;D

Nyt äkkiä nukkumaan, että menisi poiis tämä hemmetin tukkoisuus!!

Iltamusiikkia; Sam Tsui - Worth it <3

Syyspäivä

Maanantai on ollut aika hyvä! En kyllä yöllä saanut montaa tuntia nukkua kun heräsin yskimään aika villisti. Se oli kyllä tosi perseestä. Viikonlopun hyvin levänneenä jaksoi kuitenkin vähemmilläkin unilla.

Töissä olikin ihan mukavaa. Aikaisemmin opittuja juttuja palasi taas hyvin mieleen ja sain tehdä koko päivän hyvin itsenäisesti. Aika paljonhan sitä pitää vielä muilta kyselläkin, mutta on kiva kun tuolla toimistossa ei vallitse sellainen yleinen "kaikilla on hirveän kiire äöäöä!" -ilmapiiri ja jotenkin tuntuukin, että saan tehdä enemmän rauhassa kunnes pääsen vauhtiin ja mua tavallaan perehdytetäänkin paremmin.

Koulussa oli myös aika mukavaa. Huomasin kuitenkin kaipaavani ihanaa laulumaikkaani tai yhtä heistä, sitä viimeisintä, jonka tunneilla mulla ei ole ollut varaa käydä niin paljon kuin haluaisin. 

Illalla päädyimme kolmisin minä, Lumi ja Jerry soittelemaan kimpassa jottain kivoja biisejä. Sieltähän tuli Cheekkiä ja Maroon faiffia ja Carrie Underwoodia, kivaa! :) Tosi kiva inspiroitua näistä tyypeistä ja saada uusia biisi-ideoita! Uuden lemmmmmpparin löysin, Carrie Underwoodin The More Boys I Meet!

Kotimatkalla näin jällleen iiihhania fudareita oikeen sateessa pelailee. Nää on kyllä olleet mun kesäni ilo ja vielä näin syssymmälläkin ilahduttavat :D

Sunnuntainen

Kurkkukipunen se edelleen jaksaa vähän jatkua, hurraa..... Sen ansiosta heräsin tosi ajoissa ja sainkin sitten aikaiseksi sen kauan odotelleen ikkunanpesun! Harmi vaan, että ilta-auringossa huomasin ettei homma ollutkaan mennyt ihan putkeen... Kauhean kiva. Onneks kohta tulee talvi niin aurinko ei paista eihäN? Ei muuten, mutta yksi ruutu jäi ikään kui välistä, se jonka kohdalla viimeksi kärsserin kuivaimesta loppui akku enkä sitä asiaa muistanut. Se ruutu näytti aamuvalossa ihan puhtaalta. Noooh.. Next time....

Ikkunoiden jälkeen piti hoitaa kynnet kondikseen. Ei oo oikein pianonsoitto sujunut pitkillä ja sitten kun tallille taas pääsee niin ne olisivat katkenneet kuitenkin. Niinpä nyt on sininen syyslookki. Kädet näyttää taas niiiin pieniltä ja sormet lyhyiltä! :D

Jatkettiin vähän Junior Maastercheffi Austraaliankin katsomista. Rakke oli pusuttelutuulella. On se vaan maailman ihanin <3

No sitten mua aamusta asti himottanut nepali/intialaisruoka alkoi jo melkein ahdistella ja kun en saanut ruokaseuraa niin päätin lähteä Prismaan hankkimaan aineksia. Kerrankin oli vähän aikaa pohdiskella siellä kunnolla ja koitin tällä kertaa ostaa vain kaikkea edullista ja varmasti tarpeellista, mulla välillä menee ihan hölmösti ruokaa roskiin. Selvisinkin ostoksista yllättävän vähähintavasti ja valmistin nyt toista kertaa Voi kananpoikaista aka Butter Chickeniä sekä naanleipää ja kurkkuraitaa! :) Tein tätä viimeksi talvella. Nyt kuitenkin kustannuksellisistakin syistä jätin joitakin aineita pois ja sovelsin tilalle omaa. Maku oli hieman eri kuin viimeksi, mutta kuitenkin mielestäni intia/nepali/sinnepäin fiilis säilyi hyvin ja ainakin tästä tuli TOSI hyvää. Viimeksi jotenkin ei ihan putkeen menneet Naanleivätkin onnistuivat nyt (en siis kylläkään tiedä miten ne edes voi saada epäonnistumaan mutta..) :D

Käytin myös pitkästä aikaa mun pöytägrilliä, ai että se onkin hyvä!

Ja lopputulos tattadaaaa:

NAMINAMI ;) Ja nyt ilta BBt :D

Lauantainen

Tänään heräsin aika hyvässä tukossa ja kurkkukivussa, joka onneksi hellitti päivän mittaan. En kuitenkaan pystynyt reenaamaan yhtään, sen verran pahasti on ääni poissa :(

Löllöteltiin Raken kanssa ja katottiin mun "uusinta" lempiohjelmaa Australian MasterCheff Kidsiä! Aivan järjettömän kova. Sitä katellessa tulee sellasia inspiraatiohetkiä itellekin, että huhhhuuu.

Siivoilin sitte kuitenkin myös vihdoin tuparisynttärien sotkuja. Ilmapallot piti räjäyttää :( Siinä sitten kun olin justiin päässyt vauhtiin niin sovittiinkin, että Minna tulee laittamaan mun kanssa leffaillan pystyyn, jeee! Minä täällä sitten siihen asti pyyhin ja moppailin ja imuroin ja.. No ihan kaikkea tein. Rakkea ei paljon kiinnostanut.

Katottiin se Les Miserables leffa. Aika tuhtia kamaa noin niinkun jos olisi pitänyt leffateatterissa istua hiljaa ja kiltisti katsomassa, silloin olisin saattanut nukahtaa. Nyt kuitenkin pääosin oli ihan hyvää kamaa ja ihan jees, jotkut näyttelijäsuoritukset oli ehkä parempi kuin toiset ja silleen, mutta tavallaan ihan hyvä fiilis jäi. Tää vois rokata aika kovaa vaikka Lontoossa ihan live musikaalina! :)

Illalla kävin vielä Raken kanssa pitemmällä lenkillä. Ompa ihanaa tämä alkusyksyn sää, AH!

Alkukankeutta

Olen edelleen hieman yllättynyt, että säästyin pahemmilta sairasteluilta ja että tänä aamuna oli enää kurkku kipeä ja muuta sellaista perus kankeutta.

Töissä oli yllättävän kivaa. Pääsin vihdoin tekemään kunnolla töitä itsekin ja vaikka selkeästi vielä on välillä hieman hankala keskittyä kun päätä vähän jomotti, niin silti sain jotain aikaiseksikin. Tämän toimistotyön kivoja puolia on kyllä se, että liikkuvuutta on paljon eikä koko ajan tarvitse vain möllöttää ja tuijottaa ruutua. Onneksi mieleen on jo lyhyessä ajassa muistunut aika paljon siitä, miten tätä työtä tein vuosi sitten. Huonot puolet ovat tietenkin ne, että aika paljon on muuttunut ja vielä kun on eri toimisto niin ihan erilaillahan siellä toimitaan. On kuitenkin noin kaiken kaikkiaan kiva olla töissä, vaikka pieniä paineitakin voin sanoa, että otan. Pääsin tähän työhön kuitenkin hyvillä suositteluilla ja tiedän, etten ihan täysin mokailematta tähän pysty, joten hieman jännittää. Pelkään milloin se ensimmäinen tulee :D Vielä kun täytyy sanoa, että tähän työhön perehdytys ei ole ihan helppo juttu kun ei ole vain olemassa yksinkertaista listaa asioista, että nämä kun osaat niin hyvä. Ja kaiken pitäisi olla niin pirun tarkkaakin, waaaah...

No, tsempillä eteenpäin!

Koulussa oli myös oikein mukavaa tai no. Hetkellisesti ihan viihdyttävää. Meillä on jo hieman muotoutunut sellainen pieni ydinyhteisö, jonka ympärillä sitten ne jotka ovat harvemmin paikalla niin pyörivät. Tavallaan sanoisin, että on sääli heidän kannaltaan. Ensimmäinen koululaskukin tuli juuri ja luulen, että tässä se pikkuhiljaa karsiutuu ketkä oikeasti aikovat jäädä. Siitä kuitenkaan on turha maksaa, että käy pyörähtämässä pari kertaa viikossa. Tai no mistä minä tiiän, ehkä toisille se riittää. Itse kuitenkin tykkään siitä pienestä yhteisöllisyydestä mikä koulussa pitäisi ollakin. Nähtäväksi jää mitä kaikkea tästä vielä kehkeytyy :) Jotenkin hieman hitaasti tämä vain etenee ja minä kun en malttaisi.... 

Onneksi on perjantai!

Miracle!

Jeeei hei okei, oon vielä tän päivän kotona, koska olo on edelleen se, että särkee, kolottaa ja heikottaa noin muuten, mutta kuume on kadonnut! Pystyin nukkumaan ihan melkein kunnolliset unetkin ja olla heräämättä hikisenä, joten se on varmasti tosi hyvä merkki, jes! 

Jatkan vielä makailua, mutta eiköhän sitä jo huomenna pääse töihin ja kouluun :)

On muuten toi valmis kanakeitto aika pahaa.. 

Keittopäivä

Sohva. Siinä makaan. Hiki on perhanan hieno asia ja sitä riittää. Kuumetta ei ole paljoa, mutta näemmä vähäkin riittää. Remonttimies kävi hommailemassa patterien kanssa kahdesti; ekalla kerralla jaksoin avata oven ja sanoa, että olen kipeä älä ihmettele ja tokalla kerralla jo nukuin, taas, enkä jaksanut avata ovea. Niinpä hän tuli hieman vaivaantuneesti sisälle, hoiti asiansa kaikessa hiljaisuudessa ja poistui. Hienoa toimintaa, kiitos. 

Onneksi jotenkin aavistelin tämän tilanteeni eilen ja kävin kotimatkalla ostamassa purkillisen keittoa. Mitään muuta ei vaan tee mieli tai ei hirveästi sitäkään, mutta oh well... Jotain täytyy syödä. Niinpä finrex ja keitto teemme yhteistyötä.

Hauskaa on mielestäni myös se, että vaikka varmaan moni ajattelee ja vähän mäkin välillä, että oon vähän semmonen ahmatti joskus niin ei, yksikään niistä kahdestakymmenestä suklaapatukasta jotka sain synttärilahjaksi ei ole kadonnut, vielä. Nytkin olisi niitä hyvin aikaa mutustaa, no eipä tee mieli. Tavallaan jopa aika surullista. Kurkun kipeyskin vaikuttaa aika paljon.

Iltaa kohden olen hieman reipastunut ja pystynyt jo avaamaan tietokoneen. Mama toi lisää keittoa, jes!

yyeaay! or not..

Töissä meni ihan kivasti ja vaikka jo siellä huomasin, että oli vähän sellainen raskas fiilis niin en nyt jotenkin jaksanut arvata, että kipeeksihän sitä taas tultiin!

Koululla meillä alkoi venyttelyllä ja omilla treeneillä. Äkkiähän siinä huomasi, että tuntuu vähän painetta päässä ja yhden kunnon treenin jaksoin yhden biisin kanssa tehdä, jonka jälkeen tuli just sellanen olo, että voisin nukahtaa heti ja vähän heitti päässä. Kävin kuitenkin vielä koululla syömässä (koska maksan siitä, daa), jonka jälkeen oli ihan pakko lähteä kotiin. Kuumehan sieltä nousi ja nyt makaankin vaan sohvalla. Aika huono olo ja hikoiluttaa :(

Huomenna ei siis töitä tai koulua minulle. This sucks.....

Näin se lähtee

Viime yönä en ihan hirveästi ehtinyt nukkumaan ja senkin takia olin tänään vähän jäissä (kuten kuvasta näkee :D). Mun piti mennä töihin vasta kymmeneksi, onneksi, eikä siellä tietenkään tarvinnut vielä varsinaisesti mitään tehdä, joten piristyin kyllä pikku hiljaa. Laittelin kansioita, kalentereita ja muita valmiiksi huomiselle, jolloin pääsen varsinaisesti perehdytykseen. On kyllä kiva päästä taas töihin, mutta tietysti nyt vähän jännittääkin. Tää on kuitenkin tosi vaativa duuni ja koko ajan pitäisi olla tarkkana, sen lisäksi osa jutuista on jo muuttunut siitä reilusta vuoden takaisesta, joten edes mun vanhoilla taidoilla ei sitten hirveästi mitään tee :D

Ilahduttavaa on, että nyt kun työtkin ovat Kalliossa niin mulla kestää viitisen minuuttia kävellä koululle! Jeeei turhaa palloilua, odottelua ja muuta matkasäätöä ei siis tarvitse tulla ja koska liukuva työaika mulla on, niin voin aika hyvin pelata senkin kanssa mihin aikaan menen töihin.

Koulussa keskitymme nyt yksilötreenaamiseen ja minä sitten paukuttelinkin pianolla ja ilmankin menemään kolmea biisiä tänään niin, että ovat nyt suurinpirteen hallussa. Välissä piti tehdä tunnin verran teoriaakin ja sittenhän me vielä päätettiin mennä porukalla soittelemaan ekaa kertaa yhdessä ja olihan se kivaa! Hyvä meininki on kuitenkin kaikki, siitä se lähtee. Ei sillä väliä, että kokoonpanomme oli hyvin simppeli tänään ja biisitkin vedettiin sillein miten ne nyt tuli. Innostuimme soittamaan Karri Koiran Lähe mun Kaa ja Mitä meil on, sekä Bruno Marssilta Locked Out of Heavenia. Kyllä tuli sellainen olo, että voin oppia näiltä tyypeiltä paljon ja jopa mulla voisi olla muille jotain annettavaa. 

Huomenna jatkuu! :)

BOOM KAH

No nyt mennään jo parilla päivällä takaisin ajassa eli perjantaihin. En halunnut silloin ajoissa laittaa mitään kuvia juhlien syötävistä, sillä kaverit on aina kiva yllättää (ja joku niistä ovelista on saattanut käydä täällä kurkkimassa)! :) Onneksionnneksi olin siis perjantai iltana/yönä kokkailemassa lähes kaiken valmiiksi porukoilla (niillä on maailmanparas uuni), joten eiliselle ei enää paljoa jäänyt.

Perjantaina valmistuivat kasvispiirakka, suklaaylläri sekä lihapullat.

Lauantai, eilinen siis, oli sitten hieno ja ihan mahtava päivä! 

Siivosin ihan hulluna siitä asti kun pääsin sängystä ylös ja sitä hommaa jatkui siihen suurinpirtein neljään asti. Kun sitten pääsin suihkusta niin Minna ja Hanna jo lappasivat paikalle kuten oltiin sovittu. Ainoa mitä mä en tiennyt oli, että olin laittanut feissarikutsuun ajaksi kello 17 toisin kuin kuvittelin, minkä sitten kuulin kamuilta ja siinä vaiheessa vähän meinasi tulla kiire :D Ruokahommat oli vielä tekemättä ja oma naama ja hiukset ja kynsilakat ja vaatteet.....

Onneksi mulla on niiin hienoja ystäviä, että kaikki muut tulivat paikalle vasta sen akateemisen 1,5-2tuntia "myöhässä", joten oltiin saatu jo siihen mennessä kaikki valmiiksi :D

Ja paardit saivat alkaa syömisellä! Tarjolla oli siis ruokaisa mozzarellasalaatti, josta onneksi unohdin pähkinät, sillä olin unohtanut, että yksi ihana Pasi heppuhan on niille allerginen.. Salaatin kaveriksi kasvisnachopaistos +creme freshhh, kasvispiirakkaa (feta, aurinkokuivattu tomaatti, basilika, pesto) sekä tietysti lihapallid! Ruoka yllättikin kaikki täyttävyydellään :D

Jälkkäriksi oli siis suklaapähkinä brownies (EI hättääää tajusin ettei Pasi saa syödä niitä), sekä ihan perinteinen karkkivalikoima plus sipsiä ja pikkusuolasta jota vieraat toivat :))

Juomapuolelle olin valinnut omenaboolin sekä mustikkashottiboolin. Molemmat menivät loistavasti kaupaksi ;)

Vaikka illan ohjelma ei kummoista ollut, juttelua ja twisteriä ja vähän tanssia (okei olinkohan ainoa joka tanssi?) niiiin silti tuntui, että kaikki viihtyivät. No ainakin olivat kohteliaita eivätkä valittaneet ;D Onnistuin myös tekemään sen mistä kaikkia varoitin eli rikkomaan sen oveen vaivalla laittamani lukon nyt sitten kuitenkin...... No se olikin ihan paska.

Iltaa jatkettiin aluksi Molly Malonessiin, joka kuitenkin päätti mennä kiinni jo kahdelta, joten yhden aikaan siirryimme lopulta enää minä, Minna ja Hanna Armadildoon aka Amarilloon, koska todellakin haluttiin tanssia ja ikävä fakta on, että siinä karmeassa teinihörhöihmeluolassa vaan soi yleensä hyvä musa. Alakerrassa siis ei todella siellä dildo-osastolla yläkerrassa.. Noniin kuitenkin ja hauskaa oli :D En halua unohtaa: Minden ilme kun puristin sitä pebasta ja se luuli, että se oli yksi kummallinen mies, hieman pyöreähkö aivan liian leveästi tanssinut ja kaikkien päällevyörynyt ihmisnainen, random kundi, joka tanssi niin että mä melkeen pisautin housuun koska nauru, sekä tietty tyttöjeni paras seura <3 Ja kaikki se muu yleisrandom meininki :D

Kuten sitten jo eilen mainitsinkin niin kaatosateessa päädyin lopulta kävelemään kotiin siltä kauemmalta bussipysäkiltä. Onnnneksi uusi koulukamuni sattui olemaan hereillä ja tsättäsi mun kanssa koko kotimatkan. Pysyin kerrankin hereillä, hallelujahh! Puoli viisi olin lähettänyt viimeisen viestini ennen nukkumaan menoa. 

Tänä aamuna mua odottivat ihanasti nimetyt kaljamukit, eiliset ruoanrippeet sekä erittäin vähäinen sotku!! Ihanaaa kerrankin siistejä vieraita, jotka eivät edes onnistuneet rikkomaan mun kattolamppua toisin kuin pelkäsin! Vähän mädähtäneet mansikat eivät edes harmittaneet. Saanen myös mainita, että ainoa paikka jota hiukan särki olivat koetuksilla olleet jalkani, jotka joutuivat jälleen reivaamaan ehkä ei niissä kaikkeista parhaissa kengissä. Väsytti myös tietenkin, mutta päänsärky tms huonovointisuus; NADA! Winneeeer takes it aaaaall!

Mulla oli niiin kivaaa ja tää on se MUN BOOM KAH -fiilis (tiedoksi vaan Robbari), kavereitten kanssa kivaa on parasta ja auttaa kaikkeen! <3 Lopulta meitä taisi olla täällä mun suuressa huoneistossa kymmenisen henkeä ja se oli kyllä aivan riittävästi :D Ei sillä, ne kaksi viime hetken perujaa ja muut jotka eivät vaan ilmestyneet paikalle ja ne jotka eivät ehtineet olisivat toki olleet edelleen tervetulleita. Ensi kertaan sitten! ;)

Tupariaiheisesti otin vielä muutaman dagen efter kuvan

Nyt on melkeen ainakin hyvä fiilis lähteä katsomaan mitä uusi viikko tuo, työthän ne alkaa huomenna..

Hyvää syksyn alkua sulle!