Teksti numero 365.

Vaikka yhtään ei tunnu siltä niin tänään se kuitenkin on, vuoden viimeinen päivä. Epätodellinen on ainoa sana, jonka keksin kuvaamaan tätä tunnetta. Yksi vuosi tuntuu pitkältä sanottuna, kalenteria selatessa ja hetkessä eläessä. Sitten kuitenkin tulee viimeinen päivä ja tajuaa, että aika on mennyt todella nopeasti, ihan liian nopeasti. Käyn varmaan aina läpi samat asiat: olenko tehnyt tarpeeksi, miksen ole tehnyt mitään vai olenko sittenkin, olenko tyytyväinen tähän vuoteen, olenko nyt onnellinen? Ja voiko nyt siirtyä seuraavaan vuoteen, pitäisikö sen tuntua isommalta asialta ja jäikö jotain kesken?

Onneksi mulla on tekemistä eikä aikaa ajatella liian paljon, vähästäkin tulee toisinaan jo ihan hulluksi. Aamun työmatka tapahtui ajoissa, lähes tyhjässä metrossa. Ihmiset on jo vetäytyneet jonnekin omiin koloihinsa tai talviunille. Se mahdollisuus on ainoa, jota muumeissa kadehdin. Se voisi joskus tehdä hyvää. Työpaikassa, jossa työmäärä on loputon, on hyvät puolensa. Ajatukset eivät taaskaan ehdi vaeltaa liikaa ja keskittyminen säilyy sopivassa kiireessä. Vai oliko sitä kiirettä vai ajattelinko mä vaan, että mulla on koska täytyy tehdä töitä tehokkaasti ja skarpata? Kuka sitäkään tietää. Ehkä oon edelleen sekoamassa. Ei kun kyllä sitä oikeasti oli ja tein vähintäänkin pienen palveluksen auttaessani päivystäjiä, jotka aina pääsevät lähtemään vasta viimeisten joukossa. En mäkään haluaisi tällaisena päivänä istua yliaikaa tyhjässä toimistossa.

Lähtiessäni viimeiseksi töihin jätetty vaksi jaksoi olla positiivinen: "Oot selkeesti hippoihin menossa, sulla ei oo sitä pikku myy tyyliä. Toi sopii sulle tosi hyvin!" Ihan sydäntä lämmitti, laitoin tukkaa kuitenkin 10 minuuttia aamulla. Siinä Hakaniemen tuulessa ja tuiskussa juostessa siitä oli tuskin mitään jälellä kun pääsin Arabiaan, mutta mitäpä tuosta. Loppuilta Minnan ja Hannan kanssa ei luonut mulle kauheita hiuspaineita. Hiuspaineita? Onko mulla sellaisia koskaan oikeasti.. Ehkä toisinaan jonkin sortin takkujuurikasvuahdistusta vaan. Jokatapauksessa, hyvää ruokaa (kiinalaista) ja vähän juomaa sekä molopolia ja tietty niitä raketteja takasivat hyvän illan! Tähän ei kannattaisi mainita sitä mistälie johtunutta huonoa oloa sitten joskus yöllä, mutta toisaalta hieno tapa sekin on aloittaa uusi vuosi. Kaikki kuitenkin ajattelevat, että olit vaan niin kännissä. No en onneksi kuitenkaan ollut. 

Illasta on muutama hieno kuvakin ja uusi vuosi sitten otettiin vastaan järkyttävän kovan tuulen ja rakettipelon saattelemana hyvin epätalvisessa kaupunkilaismaisemassa Arabianrannassa. Kuitenkin ystäväseurassa, jopa melkein samassa kuin viimeksi. 

Niin tämä vuosi 2013 on eletty. Se alkoi ja päättyi ei niin erityisen hyvässä säässä, Minnan seurassa ja itseasiassa jopa opiskelija-asunnossa. Mainitsemisen arvoista on kuitenkin asioiden kehitys: nyt ei satanut vettä, me ei oltu kahdestaan eikä se kämppä ollut enää kaamea kolo vaan kodikas pesä. 

Mä oon näin ollen täyttänyt lupaukseni yhdeltä vuodelta. Se vuosi löytyy enemmän ja vähemmän järkevinä sanoina, kuvina, jollotuksina ja biiseinä täältä. Onko vähän outo hetki olla jollainlailla ylpeä? Oon silti. Ensimmäinen kerta se on kuitenkin kaikessa ja nyt näissä lupausasioissa pääsin yhden tason läpi. Ehkä mä luulen etten pysty lopettamaan tätä jaarittelua ainakaan kokonaan, ehkä tätä täytyy jatkaa ensi vuonna. Ehkä näistä papatuksista on ollut jollekin jotain iloa, ehkä vaan mulle. Mutta nyt mä sen voin kerrankin muistaa millainen vuosi mulla on ollut. 

Hyvää tätä uutta vuotta 2014 jokaiselle!

Rise and shine.

Mä olin tänään pari minuuttia yli kahdeksan töissä. MINÄ. En todellakaan voi uskoa. Ja mä siis myös tein töitä. En melkeen voi uskoa sitäkään. Oli kyllä outoa olla siellä ensimmäisten joukossa ja vielä poistuakkin viimeisten joukossa. Yksi työkaverikin kyseli, että "mitä sä nyt täällä vielä teet lähde kotiin", mutta mä yritin toteuttaa sitä vajaan kahdeksan tunnin työaikaa mahdollisimman hyvin ja sinnittelin neljään asti. Ei siinä, töitähän olisi pidemmällekin riittänyt.. Jos pääsemme huomenna etuajassa lähtemään olen siitä kyllä hyvin iloissani. Pelkään vain nukahtavani ennen kuin edes näen vuoden vaihtuvan. Koko ajan tuntuu keskiviikolta.

Työasiat jännittävät edelleen jonkin verran, jotenkin on hassu tilanne. Ihan kuin alottaisi kokonaan uudessa paikassa, vaikka niin ei ole. Ehkä mua vähän pelottaa se vastuu, jota uudet tehtävät tuo tullessaan. Ehkä se sama perfektionismi, jonka kanssa olen joutunut vuosia taistelemaan musiikin kanssa alkaa ihan oikeasti puskemaan esille työssäkin. On jotenkin kamalaa, jos ei tiedä, vaikka se on ihan luonnollista. Pitää olla aika urpo tavoitellakseen täydellisyyttä jossain, missä sitä ei oikeastaan voi edes määrittää. Tai määritelmä on ainakin hyvin laaja. Tai ehkä mä koen tarvetta kehittyä niin, että olisin jollain lailla samalla tasolla ja mut otettaisiin vakavasti ihan oikeasti. Tai ehkä olen vain hieman sekoamassa hetkellisesti. 

En millään voi uskoa, että tämä vuosi on nyt lähes kokonaan koettu. Mulla on perhosia mahassa ja väsymysvapina. Niin mä ainakin luulen. 

ihme viikonloppu

12tunnin ylityöt takana, fiilis oli töissä hyvin jees ja nyt tottakai väsyttää. Päivä meni oikeesti aika nopeasti ja en tiedä kuinka rikollista olisi sanoa, että oli ihan hauskaa, mutta taidan kuitenkin sanoa, että oli itseasiassa aika hauskaa. Pienellä porukalla me siellä töitä tehtiin ja vielä pienemmällä käytiin syömässä ja fiilis oli aika sellainen.. Tai fiilis oli aika tavallinen, mutta jutut aika lennokkaita! Ihan kamalaa, että melkeen viihdyn töissä. Jossain vaiheessa alkoi kyllä jo sellainen pieni tärinä, että kädet pikkasen vispasi. Niin paljon tuli näppistä hakattua ja numeroita tuijoteltua, että kroppa jo alkoi kiittelemään. Tämänkin kirjoittaminen vaatii kauheaa keskittymistä. Eilisen Lilleilyn jäliltä mulla on kauheat mustelmat sisäreisissä, pikkasen kädet ja selkä jumissa, mikä puolestaan tuki kivasti tuota suurimmaksi istualteen toteutettua työpäivää. Oon mä silti jännällä tavalla onnellinen, erilailla ehkä kuin ennen. Oli tää kaikesta huolimatta hyvä päivä ja hyvä viikonloppu. Huomenna on aika aloittaa oppimaan kaikkea uutta ja pääsen perehtymään lisää uusiin tehtäviini. Oikeasti vähän jännittää. Hyvää yötä!

Ai tänäänkö on lauantai?

Jaaa no niiinpä. Empä muista milloin viimeksi olisin herännyt kuudelta, jotta ehdin kahdeksaksi töihin. En siis myöskään muista milloin viimeksi olisin yrittänyt mennä kahdeksaksi töihin. Sellaista päivää ei taidakaan toista olla ollunna vuosiin! Meinasin kyllä torkuttaa vähän yli ja meinasin myöhästyä, mutta ei! En myöhästynyt, olin sharppina paikalla joskus jo ennen kahdeksaa ja voi että miten kiva. Kahdeksan ylityöläistä me siellä hengailtiin ja noh.. tehtiin töitä. Käytiin myös lounas pizzalla, ei siis me kahdeksan vaan neljä. Se nyt vaan oli ihan hirveän hauskaa. En ole lounaallakaan käynyt kuin.. no yhdellä kädellä laskettavan määrän virasto urani aikana. Thats gonna change. Sen jälkeen vähän meinasin hetkellisesti nukahtaa, tiiätte kyllä se sellanen syömisen jälkeinen juttu.

Illalla ajelehdin tallille suurien sadevesien läpi. Ihan kauhee syysilma. Okei en nyt tiiä kaipaisinko samaa säätä lumimuodossakaan, ihan yhtä jäätävää ja inhottavaa se olisi. Lilli siellä kuitenkin odotteli ja se on niin ihanan hienosti opetettu, että se tulee aina portille vastaan eikä tarvitse lähteä upottamaan itseään mutaan tai suunnistamaan pimeässä sinne tarhaan, että missähän ihmeessä se poni edes on. Se on asia, joka ilahduttaa mua aina! :) Poni oli muutenkin tänään oikein hienosti ja näissä keleissä on maneesi plussaa. 

Huomenna lisää ylitöitä. Ja arvatkaa mitä? Ei mulla ensi viikolla sittenkään mitään lomaa ole.

Helisemässä

Aijjjai ei mennyt ihan putkeen tämä maa.. siis PERJANTAI. Aivan... Ihme möhlimisiä, mutta just tätä se teettää kun ensinnäkin meinaa nukkua pommiin ja sitten vielä tällainen ihmeellinen muutaman päivän tauko töistä niin ei taas tajua mitään. No okei jouduin kyllä paikkaamaan yhden vanhankin virheen, nöyryyttävää.. :D Toisaalta, oli ihanan hiljaista ja siltä osin rauhallista. Ei meitä ollut kuin kaksi näissä meidän avotoimistopömpelisysteemeissä. Nyt mulla onkin jonkin sortin pohtiminen, että haluanko omaan huoneeseen vai jäädä tällaiseen koppiin. But... I like my Booth. Tässä työssä kuitenkin, ainakin mulle, on tosi tärkeää sellainen lähes jatkuva sosiaalinen kanssakäyminen ihan sama periaatteessa milloin kenenkin kanssa (ainakin melkein) ja se että saa olla sellaisen tietyn actionin seassa. Se pitää mielen virkeänä. Toisaalta tarvitsisin jatkossa kuulemma omaa rauhaa... I have to think about that. 

Menin töiden jälkeen Lumpparin koppiin soitteloomaan. Tai ei sitten niin hirveästi se onnistunut kun piano oli päättänyt hajota. Ja puhumiseenkin meni varmaan ekat kaksi tuntia. Oh well, kyllä me nyt kuitenkin jotain tehtiin! Ainakin musisoitiin Kuustosen Mikkoa, koska enkelit lentää sunkin uniin ainakin kun me lauletaan :) Käytin helistelyyn vaniliinisokrua, kyllä toimii!

Noh nyt olen taas valvonut ihan liikaa ja huomenna pitää jo kello 8 olla virastolla, huippuu :))

Rakkautta

Nyt on loma pariksi päiväksi loppu. Olen luvannut mennä töihin myös lauantaiksi, mutta sen jälkeenhän mulla onkin "pakkolomautus" sillä uusi sopimus saa alkaa vasta 7.tammikuuta. En tosin ole tästä mitenkään erityisen pahoillani, vaan ajattelin ehtiä tapaamaan kavereita ja tekemään musiikkia. Ja käymään leffassa (niin niinkun toi joku JBkin julkaisee uuden leffan..). 

Musiikista on pakko kirjoittaa nyt vähän. Mä seuraan USA:n X factoria aina ihan villinä netistä, youtuben kautta lähinnä, sillä kokonaiset jaksot tulevat tietenkin hitaasti Suomeen. Eikä mua niin kiinnosta sitä kaikkea väli jaadajaadaa kuunnellakaan, vaan kyseisen ohjelman omalta youtube kanavalta näkee lähes kaiken näkemisen arvoisen. Uusin kausi päättyi juuri ja mä en todellakaan voisi olla ilahtuneempi sen voittajista! Mulla oli muutama suosikki, yksi oli ihan mieletön countrygal, joka tippui mun mielestä liian aikaisin. Toisaalta hän oli vasta 13 vai 14vuotias, joten se oli ehkä hyvä. Tämän kauden voittajat ovat ihan aito rakastunut tuitui lemmenpari, jotka nyt vaan ovat kehittyneet ihan mielettömästi ja ovat suloisia ja esiintyvät paljon paremmin kuin alkukaudesta. Heillä on oma tyyli ja monta upeaa biisiä on saanut kuulla. Harvoin mä näin innostun, mutta näitä aidosti ihanilta vaikuttavia tyyppejä voisin hehkuttaa vaikka kuinka! Enkä mä niin siitä faktasta välitä, että nämä nyt sattuvat olemaan pariskunta vaan siitä, miten upeasti heidän esityksissään parhaimmillaan on sitä kemiaa ja kuinka äänet soivat yhdessä ja AH. 

Sanon vaan, että kuunnelkaa itse. Nää on nuoria upeita tyyppejä, joilla on hieno tulevaisuus edessä. 

Tää oli yksi mun suosikkibiiseistä heiltä. Kylmien väreiden ja sen onnen määrää kun tyypit onnistuivat niin upeasti ei voi mitata. Tää on mun mielestä muutenkin upea versio tästä biisistä.

Annetaan siis paljon henkisiä abloodeja ja uskotaan rakkauteen. Huh en tajuu, että sanoin noin.

Alex & Sierra - Gravity (Sara Bareilles cover) live in X factor USA

pohtimista.

Nukuin ainakin kymmenen tuntia viime yönä. Toissa yön valvomiset sai nyt pois ja tänään on tuntunut oikein energiseltä. Se on jännä miten heti kun tietyt rutiinit saa jättää pois muuttuu helposti aika laiskuriksi. Kävin kuitenkin Lilleilemässä ja aika kivasta säästä huolimatta jäin maneesiin pyörimään. Lilli on taas ollut vähän hankala, joten koitan saada sen kanssa jotain järkevääkin aikaiseksi. Noh, eihän se ihan putkeen mennyt tänäänkään, mutta oli kuitenkin jotain hyvääkin. Tallilla oli ihanan rauhallista ja hiljaista.

Olen koittanut myös treenailla tänään. Pientä musiikki inspiksenkin puutetta heti kun ei ole menossa ees taas. Onneksi yhteismusisointia on tiedossa loppuviikosta. On tosi outoa ajatella, että tää vuosi loppuu ihan justiin. Vastahan se alkoi ja tuntuu, että muistan ihan kaiken. Kaikki kivat ja ei niin kivat hetket, vaikka sitten kun olen hieman täälläkin päivityksiäni selaillut, niin enhän mä muista yhtään mitään ilman pientä muistutusta. Tää on ollut niin hyvä uuden vuoden lupaus.