Oh, my my my

Hauska juttu. Aamulla olin ihan että jee, ei edes paljon väsytä ja hyvä meininki. Löysin mun todellatodella kauan kadoksissa olleen ristiäisristikorunkin! Se oli kaikki nämä vuodet ollut täällä, alakerran wc:n kaapissa kupissa, jossa on muitakin koruja. Ja enpä sitten aikaisemmin ollut huomannut sitä... 

Olin aamulla niin näppärä ja nopea, että ehdin suihkauttaa mun lempparihajustevettäkin! Se on tietysti J.Bieberin lanseeraamaa Somedayta. Oltiin viime syksynä paluumatkalla Saarenmaalta Helsinkiin ja laivalla Lotta sanoi, että "pitäähän sun se ostaa". No pitkän harkinnan jälkeen minähän ostin. Saihan sen kuitenkin laivalta vähän edukkaampaan hintaankin! Kyllä se oikeasti tuoksuukin hyvältä. 

Vaikka töissä sitten skarppasinkin ainakin suurinpirtein, niin ei tänään taas kuitenkaan ihan kaikki mennyt nappiin. Pienen säädön jälkeen sovittiin äidin kanssa, että haen siltä auton ja heitän siellä olevat pahvilaatikot puotilakotiin ja pakkailen vähän ennen kuin mennään kotiin. No metromatkasta en sitten jotenkin muista edes yhtään mitään, vissiin nukahdin rämplätessäni puhelinta tai sitten ihan oikeasti olin vain niin älykkyyspuhelimeni vallassa, että huomasin vasta Mellunmäessä olevani ihan väärässä paikassa. Tai no ei nyt ihan väärässä, mutta uusi metro takasinpäin piti kuitenkin ottaa. Tajusin myös ettei mulla ole avaimia mukana. Puotilassa tajusin etten ole vieläkään muistanut kääntää postiani evakon ajaksi. Postin seasta löysin puhelinlaskun, jonka suuruutta tajusin onneksi alkaa ihmettelemään. Laskussa näkyi, että mulla on kaksi liittymää auki, vaikka uuden piti tietenkin korvata vanha. Krhmm liekö mokannut gigantin myyjä vai joku saunalahden jannu, mutta ei auttanut kuin ottaa soittoa asiakaspalveluun. Kivaa rokkenrollia sai kuunnella aika pitkään. Kaksin kerroinkin, koska asiaani piti käsitellä asiantuntijan. Olin maksanut edellisen laskun kokonaan, joten nyt sain hyvitystä. Siihen menikin melkeen koko mun pakkailuun varattu aika. Lähtiessä otin roskapussin mukaan, jolloin paljastui sen pohjassa ollut reikä, jonka seurauksena soijakastiketta ilmestyi kivasti vaalealle laminaattilattialle. 

Todettiin äidin kanssa, että tämä viikko on ollut erityisen pitkä. Todellakin. 

Onneksi Ed Sheeran laulaa kauniisti <3

"Told you I'd let them go,

And that I'll fight my corner,

Maybe tonight I'll call ya,

After my blood turns into alcohol,

No I just wanna hold ya.

Give a little time to me or burn this out,

We'll play hide and seek to turn this around.

All I want is the taste that your lips allow,

My, my, my, my, oh Give Me Love."

Valoa pimeään

Tänään töissä tulikin sitten mokailtua aikalailla, se on jännä miten kaikki sitten sattuukin samana päivänä. Laitan ne tapahtumat kuitenkin ehdottomasti väsymyksen piikkiin. Peruin rehvit Ronjankin kanssa minkä uskon olleen erittäin viisas päätös. Olen saanut vähän levättyä ja ehkä näin huomenna on parempi meininki! 

Sain myös suunniteltua lauantain muuttajamimmien menun! Aika coolia kasvismeininkiä luvassa ;) Oikeastaan aika kiva, että pitää tehdä kasvisruokia. Tulee varmaan tilaisuuteen hyvin sopivaa settiä. Toisaalta saas nähdä mitä arvovaltaiset laatikoidenkantajat sitten sanovat! Vähän jännittää. Nyt ei saa mokata! Hahaah kuulostaa siltä kuin olisi parempaakin gourmeeta luvassa..

Illalla annoin majakan valon vilkkua. Kiitos tästä tunnelmavalaisimesta kuuluu Minnalle ja Ronjalle, joilta sain sen joululahjaksi ja jotka ovat sen omin pikku kätösinsä vääntäneet. Minusta se on oikeesti hirveen hauska ja hyvin valaisee! :) 

Ihanan rentouttava iltalenkki käytiinkin tänään sitten oikein kivassa talvimyräkässä. Tällä kertaa ei Antti -tuiskussa, mutta odotan innolla saako tämäkin luonnonilmiö oman nimensä. Kirjaimellisesti oikea koiranilma, sillä ulkona ei ketään muita näkynytkään kuin koiria, niiden innokkaita lenkkeilyttäjiä ja lapsia. Tuskin kukaan muu vapaaehtoisesti tuossa kelissä lähteekään ulos.. Freija ja Raksu kuitenkin nauttivat ihan täysillä mikä on tietysti aina kivaa. Ne ovat selkeästi löytäneet yhteisen sävelen ja Raksu lähteekin jo hyvin itse leikkimään ilman, että Reiskan tarvitsee sitä aina innostaa. 

Pieni vesispanieli kastui jälleen hyvin ja imaisi itseensä mukavat lumimöykytkin.

Päivän biisinä on soinut Justin Robinettin ja Michael Henryn uusi upea coverveto Bruno Marsin biisistä When I Was Your Man. Toimii <3

Missä olet mun haltiakummi?

Nyt alkaa vähän jännittää. Tänäänkään ei nimittäin kaikki mennyt ihan putkeen. Eihän tää koko viikko voi mennä ihan perseelleen?! Lauantai lähestyy pahaenteisesti. Ihan varmasti en pääse lähtemään töistä ilman lopareita tai jotain hajoaa tai joku tippuu rappusista (minä) tai jos vaikka auto vielä hajoaisi. Skodan eilinen vika johtui kivestä.. KIVESTÄ joka oli jäänyt jonnekin jarrujen väliin. Siis mitä helvettiä.... Voiko niinkin käydä?! Taidankin opiskella automekaanikoksi. Siitä olisi ainakin hyötyä.

Oon ollut tänään 12tuntia töissä. 

Postilla meni hirrveen kivasti. Mulla on joku magic touch. Niin se vaan on. On aina ollut.

Ensin noin kello 08.30 hajosi kone. Sama kuin eilen. Sitten mut siirrettiin joskus puoli kymmenen aikoihin toiselle koneelle. Lopputulos toisessa kuvassa, jonka otin joskus 10.30 aikoihin.. Rikki meni sekin. Siinä meni aamu kivasti kun ei paljon mitään tarvinnut tehdä. Tai ei voinut tehdä muuta kuin istua ja odotella. Olen ollut jo monia kuukausia tuolla osastolla töissä, mutta tämä oli kyllä eka kerta kun oikeasti ensimmäisten tuntien aikana en periaatteessa tehnyt yhtään mitään. 

Vähän myöhemmin silmiin osui laatikko, jossa oli tälläinen teksti. Nämä sisältää siis kirjeitä. Ainakin yleensä.

Jäin tekemään tunnin vielä ylitöitä, minkä jälkeen mulla oli puolitoista tuntia aikaa syödä ja raahautua Areenalle. Siellä olikin taas niin paskamainen ilta, että heippa. Siitä en viitsi edes mainita yhtään mitään muuta. Soitin pitkän puhelun Minnalle.

Söin rivillisen suklaata. 

Nyt menen todellakin nukkumaan.

Eikun ensin päivän positiivinen; Justin Bieberin uusi akustinen albumi on vihdoin julkaistu ja se on tullut heti myyntiin myös Suomessa! Huhtikuun loppuunkaan ei ole enää kovin pitkä aika! Lololololovea kaikille :) <3

KONEmaailma

Aamu alkoi koomalla. Liian vähän unta, mutta eilisestä kuitenkin selvitty jes! Luulin laittaneeni edes ehjät housut jalkaan, mutta ei ja valitettavasti totuus paljastui mulle vasta bussia odotellessa. Reikähousut ja pakkanen ei ehkä ole paras yhdistelmä.. Töissä hommat olikin sitten pikkasen pielessä. Huoltomiehetkin polvistuivat suuren koneen edessä ja toinen sanoi kaverilleen, että huuda jos sattuu.. Korjaamiseen näyttiin käyttävän ainakin puupalikoita ja nippusidettä. Takuuvarmasti toimivaa tavaraa siis! Vain jesari puuttui. Kymmenen maissa hommat alkoi meidän koneella vihdoin sujua. Olisin siis hyvin voinut nukkua vaikka muutaman tunnin pommiin eikä olisi ollut mitään ongelmaa! aaargh..

Tällaisen työpäivän jälkeen sitä jotenkin ajattelee, että ei tässä nyt enään mitään. Olen ihan poikki, mutta käyn vielä Puotilan kautta ja sitten kotiin. Kotona odottikin jorma, jota pitäisi pakkaamiseen ja suojaamiseen käyttää. Tutkin tavaramäärääni ja sitä on sittenkin ehkä ihan vähän enemmän kuin mitä olin alustavasti ajatellut, mutta enköhän mä hommat jotenkin selvitä lauantaihin mennessä!

Kotimatkalla sitten selvisikin tämä vanha tuttu sanonta: "Skoda, neljä pyörää ja loota. Helppo purkaa muttei koota".......... Auto lähtikin paremmassa seurassa ihan omalla VIP kyydillä ja erittäin mielenkiinnolla odotellaan mikä on hänen lopullinen tuomionsa. Autoystävähän oli vuosihuollossa juuri, mutta nyt siihen iski joku erittäin yllättävä ja epämiellyttävä ääninen vika, jonka seurauksena ei voitu ajaa kotiin asti vaan jouduttiin soittamaan Sjöbergin hinaus paikalle. Näin ei vaan voi tapahtua milloinkaan muuten kuin juuri sinä päivänä kun haluaisi vain nopeasti kotiin syömään ja lenkittämään koiria ja aikaisin nukkumaan. Helvetin maanantait. 

Mä en todellakaan usko siihen, että perjantai 13. olisi aina se huono päivä. Mä uskon siihen, että jokainen maanantai on enemmän tai vähemmän epäonnenpäivä ja se pitäisi jo kaikkien hyvinvoinnin, turvallisuuden ja terveyden säilyttämiseksi lisätä viikonloppuun!

Huomenna on pakko mennä paremmin.

Yhtä juhlaa

Disney On Ice. Kymmenen tuntia töitä. Tiskivuoro. Jalat on niin kipeet. Täytyy muistaa, että tämä on vaan mun lisätyö, mutta olisko silti väärin toivoa mukavampia työkavereita? On siellä muutama tosi mukavakin, mutta sitten se tiettyjen blondien joukkio on kyllä jotain ihan käsittämätöntä. Tiedän, että ne on moni mua nuorempia, mutta silti. Jos sä olet joku keittiövastaava niin olettaisin, että sä käyttäydyt esimerkillisesti. Sitä ei kyllä missään nimessä voi sanoa nyt tapahtuvan. Sääli, että mä kyllä tykkään joistain asioista tässäkin työssä. No se on tämä kevät.. Sen kun kestän! 

Hyviä puolia tässä päivässä: Sain OnIce porukan pojilta hattaraa. Näin muutaman kivan julkkiksen. Näin muutaman hauskan lapsen. Muutama asiakas oli tosi kivoja. Tienasin rahaa. Sain Minnalta pahvilaatikoita, Kiitos Minna <3

Voi olla, että seitsemän tunnin päästä herätessäni en kilju riemusta.

Terminaali hoitoon

 Lauantai, ihana lauantai. Viikon ainoa vapaapäiväni. En saanut nukuttua kunnolla, näin taas kummallisen villejä unia ja nousin aikaisin. Lähdin hoitamaan henkistä hyvinvointiani heti aamupalan jälkeen tallille. Aurinko paistoi ja sää oli melko lämmin. Tritla oli ihan mahtava, niin kuin aina, ja ilman satulaa oli kiva käydä ottamassa muutamat spurtitkin pellolla. Olen kyllä tosi onnekas, että löysin juuri nämä ponit ja niiden mahtavat omistajat viime syksynä! Yläkuvassa näkyy ponien koti.

Tritlalla oli tänään tukka letillä :)

Mulla kesti taas tallilla aika kauan. En tykkää tuijotella siellä kelloa tai miettiä aikatauluja. Kotiin päästyä olikin sitten jo vähän kiire. Mun oli tarkoitus käydä Puotilakodissa pakkaamassa, kaikki tavarat on siis vielä pakkaamatta ja muuttopäivä on ensi lauantaina.. En kuitenkaan ehtinyt sinne, koska halusin lähteä käymään sukulaispaardeissa kerrankin kun sellaiset oli. Meidän sukulaisilla onneksi harvoin on mitään etikettijäykkää meininkiä, minäkin kun olin varmaan täynnä hevosenkarvoja ja iskäkin ilmestyi paikalle suoraan laskettelemasta..

Juhlissa oli tarjolla pientä suolaista purtavaa ja erilaisia kakkuloita ja muuta sellaista perus juhlaruokaa. Oli oikein hyvää, mutta ihme kyllä mun ei yhtään tehnyt mieli ahmiskella. Yleensä olen aika kakkuheikko! Paikalla ei tällä kertaa ollut juurikaan suvun nuorisoa, mutta oli kuitenkin kiva käydä onnittelemassa uutta ammattimiestä ja moikkaamassa joitakin sukulaasia. 

Huomenna on edessä ihana, iloinen, rasvakas 10tunnin työvuoro Hartwallilla! Työ tekijäänsä kiittää vai miten se meni.. Odotan innolla, koska tapahtuman laadusta päätellen paikalla on varmasti paljonpaljon lapsia, joita mä rakastan ylikaaaaiken.. Onneksi tänään tuli Putous, joka ei pettänyt katsojaa tälläkään kertaa. Voice of F -aiheinen aloitus oli aivan loistava ja itse kun saavuin paikalle minuutin tai kaksi myöhässä niin olin alkuun ihan  hämmentynyt, että miten hitossa ne tähtivalmentajat nyt tuolla istuu, mutta totuushan olikin sitten toinen ;) Suomalainen huumori se on kaunis asia <3

Koukussa

Okei, viimeyönä mä näin unta, että olin auton kyydissä menossa tosi isolle lautalle. Suvi ajoi sitä autoa ja siinä lipputiskillä oli töissä tyyppejä, joiden kanssa työskentelen Hartwall areenalla. Meillä oli myös koira mukana, se oli Freija. Me maksettiin niistä lauttalipuista jostain syystä neljän hengen edestä, kunnes tajuttiin se siellä lautalla ja sitten lähdettiinkin takaisin. Peruutettiin sieltä lautalta alas ja alettiin selvittää asiaa. Se myyjä oli joku blondi, joka oli mokannut. Mua ärsytti vähän, muuta en sitten muistakaan...

Oli niin jännittävää, että nukuin melkein kymmeneen! Koirat ei tulleet herättämään niin kuin yleensä. Mulla on ajatukset ihan totaalisesti nyt vähän hukassa koko ajan. Tuntuu, että on niin paljon tekemistä ja sen takia munhan ei pitänyt tässä vuodenvaihteen jälkeen alkaa seuraamaan enää mitään tv -sarjaakaan, mutta kuinkas kävikään! Taas on alkaneet kaikki koukuttavimmat: Iholla, Salkkarit ja MasterChef Suomi!! Argghhhh. Salkkarit nyt on vielä helppo vaan syrjäyttää, mutta kaksi muuta täysin mahdottomia. Nytkin pyrin vain kirjoittamaan tämän homman mahdollisimman nopeasti ja tylsästi, että pääsen katsomaan eilisen MasterC jakson... 

Koirien kanssa ulkoilin taas metsässä ja pellolla. Ainoat haukuttavat liikkujat olivat vanha pariskunta, joille Raksun oli vähän kerrottava olemassaolostaan. Koirilla oli aika paljon virtaa kuten aina, joten heittelin niille narupalloa. Rakken kiinnostus sitä kohtaa lopahti aika nopeasti ja se jatkoikin omia tutkimuksiaan, mutta Freija tuskin kyllästyy palloihin/keppeihin/pehmoleluihin/PUHUVIINpehmoleluihin tai temppujen esittelyyn koskaan..

Hymy pyllyssä

Tänään on ollut sellainen aamu, etten millään olisi halunnut nousta sängystä enkä pukea enkä todellakaan lähteä ulos tai ylipäätään tehdä yhtään mitään. Sunnuntaina menee koko päivä töissä ja maanantaina pitää herätä viideltä aamuvuoroon, joten kroppa on jo selkeästi päättänyt olla valmiiksi väsynyt. No sitten aamumurot ja Sam Tsui piristivät vähän. Niinkun Samppakin laulaa, että "You've gotta get up and try".  Joten päättäväisesti sain hilattua itseni pihalle koirien kanssa.

Ulkonahan oli taas ihana sää ja koirat oli innoissaan. Metsässä huomasin etten ollut ottanut Reiskalle remmiä ollenkaan, vaikka laitoin sille pannan kaulaan.. Hyvä minä! Ei siis auttanut lenkkeillä kuin lähimaastossa varmuuden vuoksi. Onneksi koirille tuntui tämäkin vaihtoehto kelpaavan. On ne kyllä ihan mahtavia! Äiti kertoi ettei Freija ollut eilen aamulla halunnut lähteä ulos ilman Raksua.. 

Jossei noiden tohellusta katsellessa tule paremmalle mielelle niin ei kyllä mistään!

Sisälle tultaessa muistin ettei mulla hirveästi ole eväitä ottaa töihin. Tämmöisessä kolmen hengen taloudessa tuntuu kaikki jääkaappiin valmiiksi tehdyt ruoat hupenevan ihan käsittämätöntä vauhtia, joten päätin aikani kuluksi valmistaa eilisistä ylijäämistä jotain huomista varten. Kaapista löytyi vain kanafileitä, aurajuustoa ja kermaa, joten ne saivat seurakseen sipulia ja ruismakaronia. Makaronit keitin vähän vajaaksi, kanat ja sipalit kävivät pannulla maustumassa ja sitten vaan koko hössä uuniin kermojen ja auran kanssa. Ei mitään gourmeeta, mutta menee paremman puutteessa. Pyrin mielummin käyttämään mahdollisimman tehokkaasti kaikkea jääkaapista löytyvää, koska vaihtoehto on, että ruoat seisovat siellä pari viikkoa pilaantumassa ennen kuin kukaan muu tekisi niille mitään. Nyt on hommat olleet aika pastapainotteisia, joten seuraavaksi ehdin toivottavasti tekemään jotain aivan muuta!

PS. En malta odottaa sitä hetkeä kun Lotta saa joululahjansa postista ja avaa sen ja....

Diskomies, liskomies

Tänään on oltu jo aikaisin aamusta virkeenä tai no ainakin liikkeellä. Mun täytyi olla 8:30 aikoihin Puotilan kodissa kun putkiremonttimiehet ja nainen tulivat viimeiselle käynnille ennen varsinaisen remontin aloittamista. Raksu kainalossa meninkin sitten yhden lyhyen kymmenminuuttisen takia sinne pällistelemään. Sieltä jatkoimme suoraan postitoimistoon, jonne Lotan joululahja oli vihdoin ja viimein saapunut. Note to myself: ÄLÄ tilaa mitään Ameriikoista jos sen on tarkoitus olla joululahja.. Ajatus on kuitenkin tärkein ja nukkuvan kaverin herättäminen, kun olin unohtanut katsoa sen osoitteen illalla koneelta.. Siinä meni sekin yllätys.. Nyt on kuitenkin paketti jatkomatkalla kohti Jyväskylää. 

Kotimatkalla käytimmekin sitten ekaa kertaa metroa! Olin odottanut, että Raksu edes vähän säätäisi jotain, mutta se ei edes haukkunut koko tämän citykierroksen aikana. Tylsää. Se on liian fiksu tuhlatakseen äänihuuliaan. Onneksi asia hieman korjaantui käydessämme koirapuistossa.

Kotona rupesin heti kokkailemaan kun viikonloppuna valmistamani lasange oli jo eilen kadonnut kaapista. Lasangelevyjä oli jäänyt yli, joten päätin valmistaa Canneloneja. Täytteeseen laitoin kanaa, aurajuustoa, basilikaa, tomaattimurskaa, sipulia ja paljon mausteita ja päälle kastikkeeksi ihan tomaattimurska&kermasössö +vähän mozzarellajuustoa ja raastettua Polaria. Tulipa kyllä hirmu hyvää ja veikkaan, että on vanhuksetkin mielissään kun tuo löytyy kaapista odottamasta. Kiitokseksi Raksu saa varmasti läheisyyttä illalla ennen kuin tulen itse kotiin.

Kokkausmusiikkina soi tänään J. Karjalainen ja Mennyt mies. En tiedä mikä siinä on tai kai se vaan on Karjalainen itse, joka iskee muhun. Mies ja ääni, ah. Sitäpaitsi jos kaveri laulaa olevansa diskomies ja liskomies niin ei vaan voi olla tykkäämättä.

Terkut tänään myös Freijalta, jolla on ollut rankkaa Rakken babysitterinä :) 

Pian pää pohdittu puhki

Tänään olen taas pohtinut ja ideoinut ja tajunnut, että kohta multa loppuu aika kesken. Tiedostan itsekin, että olen jo aika tunnettu siitä, että mulla on paljon ideoita ja suurin osa tosi hyviäkin, mutta sen päättäminen minkä tai mitkä niistä toteuttaisin aiheuttaa mulle niin paljon päänvaivaa, että lähinnä kaikki jää sitten toteuttamatta. Nyt ainakin syksystä asti olen kuumeisesti pohtinut minne hakisin tänä keväänä opiskelemaan. Tässä on nyt ehtinyt jo työelämässä olla hetken ja tulla siihen harmittavaan tulokseen, että jos joskus haluaa saada jonkun oikean työn josta nauttii, niin kannattaa hankkia joku oikea koulutus. Ei tässä yksi ammatti riitä siitä vappuhatusta puhumattakaan. 

Okei, mun uusimmat ja vahvimmat opiskeluinnostuksen herättäjäkohteeni tulee nyt tässä. Kirjoitan ne nyt tänne, ehkä se tuo jotain hyvää onnea ja pientä painostustakin. Viittomakielentulkki (amk) ja kokki (2.asteen). Noin. Nyt ne on kirjoitettu. 

Toivoisin todella keksiväni vielä paljon viisaampiakin ideoita, mutta jostain syystä nämä kaksi ovat nyt jääneet pyörimään mieleen. Mulla olisi nyt muutama viikko aikaa käydä mahdollisesti tutustumassa kouluihin ja ottaa selvää vielä enemmän eri opiskelumahdollisuuksista ennen lomaa. Kiire on lähinnä 2.asteen koulutuksien kanssa, joiden yhteishaku on samaan aikaan kun en itse ole Suomessa. 

Jos joku nyt ihmettelee tätä tulkin koulutusohjelmaa tai kokkia, niin ne molemmat perustuvat siihen ajatukseen, että haluan toisen ammatin hevosharrasteohjaajan rinnalle, josta olisi hyötyä myös sillä saralla, mutta jossa riittäisi töitä myös itsessään. Myös kuurot harrastavat ratsastusta ja suurtalouskokkina voisin muiden tallitöiden ohella olla töissä keittiön puolella etenkin lomakausina jollain isommalla tallilla, jossa järjestetään leirejä ja kursseja. Kaikki tämä lähtee kuitenkin siitä, että vaikka kuinka sitä toivoisin etten olisi kiinnostunut hevostelusta ja keksisin jotain järkevämpää, niin pitkään on jo tuntunut siltä, että niiden eläinten pariin haluan enemmän tai vähemmän tulevaisuudessa työskentelemään :)

Kelassa

Ja näääin hienon ensimmäisen kuvan onnistuin tästä meidän Rakke & Reiska parivaljakosta saamaan! Molemmat poseeraavat ahkerasti..

Olen jo muutaman päivän ollut ihan pähkinöinä Anssi Kelan uudesta materiaalista, jota vihdoin saa koko kansa kuulla! Aamulenkkikin meni hyräillessä ja toivon tosiaan, että moni muukin innostuu tästä Levoton tyttö singlestä!

Tänään on ollut vähän kiireinen aamu, koska päätin hieman nukkua ja töihin pitäisi kohta lähteä. Eilen oltiin myöhään illalla Minnan kanssa leffassa katsomassa Selviytyminen (the Impossible), joka kertoo tositarinan perheestä, joka selviytyi vuoden 2004 tapaninpäivän tsunamista. Ei voi kyllä muuta sanoa kuin että mielettömän hienosti tehty elokuva, mutta ei varmasti sovi ihan kaikille katsottavaksi enkä itsekään päässyt leffasalista ulos itkemättä.

Suolainen sunnuntai

 Tänään oli tiukka alakerran siivouspäivä. Nyt on enää kaksi viikkoa tuomiopäivään, vaikka ollaanhan me  Rakken kanssa tänne Melukylään kotiuduttu jo, niin loppujen tavaroiden muuttopäivä koittaa kuitenkin 2.2! Päästiin tekemään aamulenkki taas upeassa talvisäässä ja molemmat koirat oli ihan intona. Ekaa kertaa Raksukin intoutui leikkimään Freijan kanssa! Aikaisemmin se ei ole vastannut juuri mitenkään Freijan leikkiyrityksiin. Olin tosi yllättynyt, mutta onhan se mahtavaa, että Raksu jollainlailla päätti vapautua :D

Lenkin jälkeen olikin sitten hyvä luoda oma luola sohvalle huovan alle. Varovainen saa olla ettei vahingossa istu päälle!

Päivällä kokkasin ekaa kertaa lasangen alusta loppuun itse ilman mitään sellaisia valmispussukoita yms. Tuli tosi hyvää ja olipa nopeaa tehdäkin! Ajattelin jotenkin, että kauemmin kestäisi. Käytin apuna Hellapoliisin sivuilta löytyvää perus jauhelihalasange -ohjetta, mutta sovelsin sitten määrissä ja lisäilin juureksia ettei homma mennyt pelkäksi jauhelihaksi :) Kokonaisaika oli sellainen 1:30h ja sillä tuli tuollainen mustempi versio, josta itse tykkään enemmän!

Lumikki ja kääpiö

Mun aamu alkoi tänään vasta 9:30, koska Raksu onneksi on aamu-uninen eikä sillä ole koskaan kiire päästä ulos. Mittari näytti -25c, mutta lenkille oli ihana lähteä kun aurinko jo paistoi! Suhteellisen rapsakka keli oli karkoittanut muut aamuhiihtelijät, joten Rakke sai juosta rauhassa vapaana pitkin peltoja. Ja kyllä sohvaperunalla olikin kova vauhti päällä!

Lähdin ajelemaan tallille yhdentoista aikoihin eikä sää ainakaan lämmennyt Sipooseen päin mentäessä. Onneksi oikeanlainen tallipukeutuminen on mulla kyllä hallussa, joten tämä miss Michelin ei ainakaan paleltunut, toisin kuin eilen. Inhoan sitä ettei Helsingissä vaan yksinkertaisesti voi mennä ulos supertopattuna varpaista päähän ellei sitten ulkoiluta koiraa tai marsua. Silloin se on ihan sallittua. Mutta muuten on pakko pyrkiä näyttämään edes jollain tavalla ihmiseltä.. Eikä mulla nyt ole varaa kahtia eri toppavaatteita ostella, joten heppailuvaatteet menee tässä asiassa edelle. Eli itseasiassa oma vika, että jäätyy jääkylmässä bussissa..

No joo, onneksi Sipoon korvessa saa liikkua ihan sellaisena kuin haluaa. Ja toisaalta, Tritla itsessään on jo niin valloittavan näköinen pieni valkoinen karvapallo ettei kukaan edes huomaa sen kanssa liikkuvaa vaatekasaa. 

Tänään kävimme lenkillä maastossa ilman satulaa ja melko rauhassa reilun tunnin ajan. Poni oli kyllä ihan pähkinöinä ja olisi mielellään mennyt kovempaakin, mutta se hikoaa niin helposti, että kovilla pakkasilla pitää vähän rajoittaa :) Lenkillä ja jälkeen otin vähän valokuvia poneista, nämä issikat on vaan super kuvauksellisia ja niin seurallisia, että niistä saa helposti kivoja kuvia yksinäänkin. Ensimmäisten kuvien lumikki on siis Tritla, vaaleamman ruskea prinssi on Tango ja muhkea tummanruskea Gaefa.

Päivällä lähdin vielä rehvaamaan kahta kaunokaista, Hannaa ja Minnaa. Hannan opiskellessa toisessa kaupungissa jää porukalla näkeminen välillä vähemmälle, mutta sitten onkin erityisen kivaa nähdä pitkästä aikaa. Tennarin yläkerran SteamCoffee ei onneksi ollut kovin täynnä ja saimme jutskailla herkkujen äärellä kaikessa rauhassa. Steamista saa oikein hyviä leivoksia ja lämpimiä juomia, täydellinen päätös tällaiselle päivälle!