Komeat kukkulat ja Atlantti

Olaolaolaa!

Tänään päivä on ollut pitkä ja siksi kirjoittaminen jäi myöhäiselle. Aamulla kello 8 täällä Los Crisissä vielä satoi melko huolella ja mietin, että olenkohan mä nyt vääntäytymässä ylös sängystä ihan turhaan. Päätin kuitenkin nousta, laittaa itseni valmiiksi ja ennen yhdeksää sade päättikin lakata eikä kukaan ollut ilmoittanut sohvasurffien sivullekaan, että tapaaminen olisi peruttu. Siispä päätin, että matkaan taas lähden nyt!

 

 

 
Kaikki ylemmät kuvat otin bussimatkalla :)

Ajoin bussilla ensin Costa Adejen asemalle ja siellä vaihdoin klo 9:35 lähtevään linjaan kohti Icod De Los Vinosia. Bussi ajoi sellaista rallia pitkin vuorten reunoja että meinas vähän jännittää, mutta maisemat oli kyllä sen arvoiset! Melko pian kun lähdetään ajamaan pois täältä etelärannikolta alkaa luonto kummasti vihertää ja länsirannikon puolella oli jo todella erilainen meininki. Bussin kyydistä oli hieman vaikea ottaa valokuvia, mutta yritin kuitenkin! Melkoista ammattitaitoa vaaditaan täällä bussikuskilta, jotta pääsimme ehjinä perille vähän klo 11 jälkeen. Tapaamisajaksi oli sovittu kello 12, joten ehdin vähän aikaa tutkailla maisemia ja etsiä ruokakauppaa ennen retkeä.

Tekstissä mainittu puska löytyy kuvasta vasemmalta.

Kello 12 sää olikin aurinkoinen, jopa kuuma, porukkaa ilmaantui paikalle sellaiset 16 tyyppiä ja koko retken järjestäjä oli alusta asti innolla viemässä meitä ympäri kylää. Paikalle saapui espanjalaisia, saksalainen, puolalaisia, liettualaisia ja yksi suomalainen. Aloitimme kävelemällä Icodissa ja kävimme katsomassa yhtä varmaan Euroopan kuuluisimmista puista. Tai itseasiassa se on kuulemma puska. Tämä Drago Milenario on sellaiset 300vuotta vanha, hän on vanhin jäljellä oleva yksilö kaikista niistä muutamista joita ylipäätään on jäljellä ja hän on esiintynyt myös monissa eri elokuvissa (ainakin Apinoiden planeetta). Hänen kuulemma pitäisi kukkia vain 8vuoden välein, mutta tämä on innostunut kukkimaan lähes joka vuosi.

Banaaniplantaaseja, joiden keskelle itsekin päädyimme kävelemään!

Luolia ja laavakiviä. Ei ihan niin hirveän helppo ollut astella.

Käveltyämme Icodissa jatkoimme aloittamalla varsinaisen vaelluksen kohti Garachicoa. Tai eihän se nyt ihan oikeaa vaellusta ollut, mutta pitkä kävelyretki kuitenkin! Laskeuduimme pikku hiljaa alemmas kohti banaaniviljelmien merta. Niitä oli ihan mielettömästi. Poikkesimme myös katsomassa luolia ja tallomassa laavakiviä. Banaaneja riitti koko matkalle pysähdyspaikkaan asti. Pienen tauon jälkeen jatkoimme rannalle. Tämä pieni ja erittäin kaunis paikka ei ole turistien tiedossa vaan lähinnä pelkästään paikalliset osaavat sinne tulla. Atlantti se vaan hehkui sinisenä ja pakkohan sitä sitten oli mennä uimaan! IHAN MIELETÖNTÄ sanonpahan vaan.Todistusaineistoa minunkin uimisestani tulee myöhemmin kun eivät mun kamerassa ole. Aallot oli aikamoisia ja jonkin ajan jälkeen olikin hyvä nousta ylös vedestä vielä kun kaikki oli ehjiä. Oppaamme valaisi asiaa kertomalla, että huomiseksi uumoillun myrskyn takia aallot ovat tosi voimakkaita nyt.

Bananas puussa. Osa banaaneista oli peitettynä erilaisilla muovipusseilla siksi, että ne kypsyisivät eri tahtia.

Banaanien juottoallas.

Eväspaikka

Pieni paratiisiranta!

Uimisen ja kuivattelun jälkeen jatkoimme kipuamalla takaisin ylemmäs vuorelle. Maisemat edelleen UPEITA, kaikilla alkoi loppua sanat kesken. Päästyämme Garachicoon poikkesimme superhyville jäätelöille ja katsomaan luonnon uima-altaita, jotka aikoinaan tulivuorenpurkaus on saanut aikaiseksi. Jatkoimme vielä kävelemällä tässä kauniissa vanhassa kaupungissa.

Kukkuuu! Onneksi nämä oli fiksuja eivätkä pompanneet alas.

Retkiporukka matkalla kohti Garachicoa.

 Luonnon uima-altaat ja auringoslaskun aika vanhassa kaupungissa :)

Retken saimme päätökseen siinä vähän ennen seitsemää ja matkasimme vielä takaisin Icodiin bussilla, josta kaikki jatkoivat sitten omiin suuntiinsa. Minä tietysti ainoana tänne eteläiseen turistikohteeseen ;) Kahdet puhelinnumerot tuli vaihdettua ja saksalaista tyttöä menen ainakin vielä pohjoiseen moikkaamaan, sekä luultavasti näemme puolalaisten poikien kanssa täällä etelässä kunhan he ovat ensin käyneet valloittamassa Teiden. Bussini lähtikin sitten kahdeksalta takaisin tänne ja nyt sitä ollaan tässä eli pitkäksi meni päivä, mutta oli UPEAA. Tämmöisiä paikkoja ei kyllä ymmärtäisi itsekseen lähteä katsomaan. Toivottavasti vielä tulee toinen retki jonne ehdin mukaan!
Karttaan merkkasin pinkillä missä oltiin tänään :)