Absolut Fun

Nyt on vihdoin koittanut se hetki kun mä ehdin muistella ja kertoa mitä täällä todella on tapahtunut.

Perjantai 8.maaliskuuta

Torstain ruoka&viinimaistelun jälkeen heräsin Alexin kämpältä San Cristobal de la Lagunasta, kavereiden kesken ihan vaan La Laguna. Me lähdettiin melko nopeasti aamupalalle, koska Alexin piti mennä vielä töihin. Löydettiin tosi kiva vähän sellanen hipihtävä kuppila läheltä keskustaa, jossa päädyttiin hyvin yksinkertaisesti lättyihin. Vähän suklaata naamaan monessa muodossa niin johan saatiin aamu käyntiin ja viinin mahdolliset jälkivaikutukset hoidettua kerralla alta pois. 

Alexin lähdettyä töihin mä jäin tutkimaan Lagunan keskustaa. Kyseessä on tosiaan Unescon suojelukohde, joten paikat on todella kuosissa. Jokapuolella oli niin kauniita rakennuksia, että sain aikani hyvin kulumaan lyllertämällä hitaasti, mutta varmasti kamera välkkyen pitkin katuja. Noin kolmen tunnin jälkeen ajattelin, että voisin lähteä vielä käymään Santa Cruzissa, koska sinne pääsee suoraan ratikalla. AINOALLA ratikalla, joka tällä saarella on ja haluan korostaa, että siellä on kaksi linjaa, mutta käytännössä vain YKSI, joten hei Helsingin metro ei ole ainoa, joka on vähän.. yksinkertainen. Ehdin juuri päästä cd shoppailemaan, kun Alex jo soitti päässeensä töistä. Hänkin tuli sitten Santaan, kiertelimme vähän, kävimme syömässä ja lähdimme jossain vaiheessa takaisin Lagunaan valmistautumaan iltaan. 

Iltaohjelman suunnittelussa oli hieman ongelmia, koska puhelimemme eivät meinaa kunnolla toimia täällä ilman espanjalaisia liittymiä ja kaikki eivät voi jatkuvasti käyttää nettiäkään. Lopulta päädyimme lähtemään eri paikkoihin, koska Alexilla on uusia espanjalaisia kämppiksiä, jotka eivät juurikaan puhu englantia, joten en halunnut lähteä heidän mukaansa. Vihdoin vähän ennen kymmentä illalla sain kunnolla yhteyden kaikkiin, joiden kanssa olimme jo torstaina suunnitelleet tapaavamme. Lähtö tuli Puertoon juhlimaan Maiten, Maxin ja muutaman Maxin tutun kanssa. Huomattavasti parempi vaihtoehto mulle lähteä espanjalaisen ja saksalaisten mukaan, jotka voivat puhua englantia. 50minuutin bussimatka ja siinä sitä sitten oltiin. Menimme aluksi yhdelle rannalle hengailemaan. Saksalaiset tarjoilivat vodka-limu-juomia. Joskus yöllä siirryimme Limboon, kaupungin ehkä suosituimaan yökerhoon. Ei sisäänpääsymaksuja tms ja kattoterassi sopivan täynnä porukkaa oli erittäin hyvä. Lisää erilaisia vodkapohjaisia juomia, koska ne on täällä tapana. Sulle annetaan lasi puoliksi täynnä vodkaa, toiseen käteen limupullo ja siitä sitten maksat 3-4euroa. Absolut vodka. 

Nikki, pari muuta saksalaista, minä ja Max.

Illan aikana minä opettelin sanomaan miehille espanjaksi, että ne on hyvännäköisiä, ihmettelin ettei ruotsalaisia tuttavuuksia näkynyt, luulin löytäneeni yhden uuden, mutta se paljastuikin suomalaiseksi, tanssin, enimmäkseen me juteltiin, jossain vaiheessa vaihdettiin kadun toiselle puolelle toiseen baariin.. Absolut Fun. Yöllä suunnitelmat tietenkin hieman vaihtelivat, mutta lopulta joskus ehkä viiden-kuuden aikaan päädyin bussiasemalle, pääsin bussiinkin, maksoin, nukuin, heräsin Lagunassa, löysin tieni Alexin kämpille, sen puhelimeen en saanut yhteyttä, arvoin mikä mahtoi olla oikea ovi, ovinuppi näytti ehdottoman tutulta, koputtelin ja pimpottelin mahdollisimman hiljaisesti ja vähän, espanjalainen tyttö avasi oven ja suurinpirtein ehkä ymmärsi miksi mun piti päästä sisälle, löysin tieni sänkyyn, kello oli seitsemän lauantai aamuna.

Lauantai 9.maaliskuuta

Patikoimaan oli lähdettävä. Luulen, että yhdeksän aikaan mua alettiin herättämään. Nopeaa pakkausta ja suunnittelua, että haetaan ruokaa matkalta ja sitten tavataan puolalaiset pojat noin 10.30 Lagunan bussiasemalla kuten oli sovittu. Siinä sen sitten hetkeä ennen lähtöä huomasin: mulla ei ole enää lompakkoa. Ensimmäistä kertaa koskaan mä en todella enää kyennyt löytämään mun lompakkoa. Erittäin hidasta ja jäistä pohdintaa, että sen oli pakko jäädä bussiin tai tippua mun kävellessä asemalta, koska bussiin mä maksoin itteni sisälle. Lisää pohdintaa ja onnistuin muistamaan bussin numeron, reitin jota kävelin ja muuta sellaista tärkeää. Olin varma etten ollut koskenut laukkuun enää kävellessä, matkalla en nähnyt ketään ja että mun lisäksi bussissa ei ollut kuin yksi kuskille jutellut mies, joten kukaan ei ollut voinut varastaa sitä. 

Käveltiin bussiasemalle, kerrottiin tilanne puolalaisille ja etsittiin info. Päästiin juttelemaan kuskeille. Onneksionneksionnnneksi Alex puhuu espanjaa........ Lompakkoa ei löytynyt Lagunasta. Kuskit ehdottivat, että kyselisimme multa asemilta. Onnneksionneksionneksi Alex tajusi ehdottaa, että he soittaisivat muille asemille ja kysyisivät, koska se olisi meille helpompaa. Kuskit suostuivat. Parin soittelun jälkeen tuntomerkit vihdoin täsmäsivät Puertossa olevaan lompsaan. Pari ilonkyyneltä, koska ehdin jo hiukan hämmentää ajatuksiani sillä aikaa kun ekoilla soitoilla tuli negatiivinen vastaus. Puolalaiset joutuivat lähtemään Anagaan ilman meitä, koska se oli vastakkaisessa suunnassa. Me päätimme viettää loppupäivän Puertossa. Vihdoin aamupalaa, bussimatka Puertoon ja lompakko, se on nyt mulla. 

Pikkusessa vodkanjälkihöntässä oli todella hauskaa. Nähtiin hirveesti tuttuja ihan sattumalta ja matkalla rannalle vielä ne mun uudet ruotsalaiset tuttavuudetkin! Pieni on saari. Juteltiin niitä näitä ja saatiin kutsu iltaa istumaan myöhemmin. Vodkaminä sanoin ei kiitos ajatukselle uudesta alkoholista. Alexin kanssa päädyttiin mustahiekkaiselle surffirannalle ottamaan torkkuja meidän uusien ei-niin-kauniiden pyyhkeiden kanssa.

Nälän ja kuumuuden alkaessa häiritä lähdettiin pois rannalta ja siinä kun hetkeksi pysähdyttiin kenkiä laittamaan jalkaan jostain ilmestyi Max. Krapulainen saksalainen, joka oli juuri viettänyt pitkän aamupäivän McDonaldsissa ja odotteli nyt bussia hotellille. Kuinka mahtavaa olotiloista huolimatta. Edellisilta/aamu ei hänelläkään ollut ihan virkeimmässä muistissa, ei oikeastaan muistanut juuri mitään, mutta sen muisti, että hauskaa meillä oli ja päädyttiin siihen, että oli se eeppisen mahtava ilta. Nälissämme päädyimme kaikki vielä mäkkäriin. Nugetit, ai että kyllä toimii. Sovimme, että meidän täytyy vielä nähdä täällä, mutta varmuuden vuoksi sain kutsun Saksaan jo nyt. Jostain syystä Max ei ollut heti niin innoissaan Suomesta, mutta kuitenkin vähän, koska nyt olisi hyvä sohva ja vielä parempi opas. 

Alex päätyi tulemaan kylään Los Crisiin. Joskus ehkä yhdeksän aikaan illalla olimme vihdoin perillä, löydettiin yksi brittiläinen ruokakauppa, joka oli auki. Päädyttiin ostamaan kolmenjuustonpizza viereisiltä italialaisilta, päädyttiin syömään sitä parvekkeelle ja ai että oli hyvää. Herkkästressiselle terveysruokaintoilijalle tää olis ollut pahin mahdollinen päivä, pienelle seikkailijavodkakrapulaheinille Paras mahdollinen.

Sunnuntai 10.maaliskuuta

10 tunnin yöunet. AH IIIHHANAA ja niin tarpeellista! Päätettiin, että tänään me ei tehdä yhtään mitään liikaa. Päivä aloitettiin mun jo perinteikkäällä tavalla; aamupalalla kattoterassilla ja auringonotolla. Päätettiin kävellä rannalle kun vielä jaksettiin ja samalla Alex näki ensimmäistä kertaa millaista täällä eteläosassa on. Hänellekin tuli yllätyksenä kuinka kiva alue Los Cristianos onkaan ja etenkin täydellinen tällaiselle päivälle. Uiminen ja loikoilu tuli todella tarpeeseen, niin rankkaa on nyt ollut. 

Ja näin ui brittimies ja brittimies ui näin.......

Käytiin joskus tuntien jälkeen vähän syömässä, jätskillä (Kinder Bueno jäätelö AH!) ja kävelemässä. Matkalla takaisin bussiasemalle pääsimme huomaamaan, että karnevaalit olivat parhaillaan aluillaan. Niin paljon oli lanteen notkeutta, kimallusta, jalkoja, hiuksia, pukuja, musiikkia.... Jäimme kadunreunaan seuraamaan kulkuetta joka vain jatkui ja jatkui. Jatkaessamme kävelyä kohti asemaa saimme huomata ettei homma ollut loppumassa ihan heti. Mahtavaa. Varmaan pari tuntia seurasimme meininkiä ennen kuin Alexin piti lähteä. Me ei mitään hyvästelty, koska nähdään varmasti vielä täällä. Jälleen yksi täydellinen lomapäivä.

PS. Tais ainakin kaks tuntia vierähtää tätä päivitystä tehdessä kun kuvat ja kaikki... :D Hyvää Yötä!