Entä oppisopimus?

Huhhuh miten laiska sunnuntai onkaan ollut. Koirien kanssa lenkkeilyn lisäksi en ole kyllä mitään kovin järkevää tehnyt. Se on kyllä kiva kun joskus ei tartte.

 Olen selaillut keittiösivuja ja piirrellyt kuvia, vaikka asia ei varsinaisesti vielä olekaan ajankohtainen. Silti on ihanaa suunnitella. Jos kertoisin jollekin aina kaikki mun suunnitelmat veikkaan, että sitä ei kestäisi kukaan. Vielä kun olen erittäin taitava vaihtamaan mielipiteitä. Kaikki helpottuu kun pääsee taas takaisin sinne asuntoon, silloin näkee asiat selvemmin. Vaikka mun kuvamuisti onkin ihan hyvä niin vääristyyhän ne mielikuvat aina jonkinverran ja on hieman hankala ajatella näyttäisikö jotkut jutut oikeasti hyviltä vai ei.

Vaikka hainkin syksyksi kouluun epäilyttää se mahdollinen opiskelijaksi alkaminen mua silti. Mun pitäis aina muistaa soitella/kirjotella jollekin meijän "heppatyttöporukasta" kun alkaa ahdistaa tai tulee sellainen olo, ettei itsellä ole vastauksia. Kun kaikki asuvat enemmän ja vähemmän kauempana ja nähdään harvoin, niin sitä joskus unohtaa, että siinä on oikeasti tyyppejä, joilta saa aina mihin tahansa erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä. Välillä tuntuu, että täällä Helsingissä ajatukset jatkuvasti juuttuvat tietynlaisiin mielipiteisiin. Esimerkiksi kun kaikki opiskelee ja kuulee jatkuvasti niitä asioita, niin pakostikin tulee sellainen olo, että hemmetti munkin on pakko ja se on ainoa vaihtoehto selviytyä.

Tänään kuitenkin puhuttuani yhden ex-Perholaisen kanssa muistin taas vähän, että mun pitäisi onnistua tekemään mulle sopivimmat vaihtoehdot. Oikeasti. Mun pitäisi laittaa faktat tiskiin, hyvät ja huonot puolet, mikä on mahdollista, mitä mä haluan, mitä en, vanha kunnon ajatuskartta! Yksi fakta on se, että mua ahdistaa ihan hirveästi ajatus siitä, että aloittaisin opiskelun, jonka lisäksi mun pitäisi tehdä tosi paljon töitä, että saisin säädyllisen summan rahaa kuukausittain. En mä oikeastaan tiedä haluanko elää niin. Mä haluan myös jatkaa heppailua, matkustella, käydä salilla ja olla mahdollisimman hyvä omistaja Raksulle.

Jos jollain vain olisi mulle ratkaisu. 

Haaveilua

Aurinkoinen "lankalauantai" alkoi pitkästä aikaa talleilun merkeissä! Sipooseen ainakin oli kevät jo tullut hyvää vauhtia kun poninkin kanssa upottiin hankeen ja yhden kengän puuttuminenkin aiheutti hieman liukastelua. Tää on silleen vähän tylsää aikaa heppailun kannalta, jos maastot on sellaiset ettei siellä oikeen muut käy kun minä ja satunnaiset moottorikelkkailijat, niin hankikannon loputtua on mentävä hetki vain isommilla teillä tai kentällä ja eihän se nyt ole niin siistiä. 

Pieni valkoinen oli kuitenkin tänään niin mahtava ja taas sai pohtia miten loistava laji tää on!

Lenkin ja nopean pesun jälkeen, josta ei siis tosiaankaan mitään hyötyä kyllä ollut...

Pieniruskeakaveri-Gaefa oli taas super utelias taskusta kuuluvaa rapinaa ja kameraa kohtaan. Aina se naama vaan pitää tunkea mahdollisimman lähelle.

Kotona nopeasti suoritetun syömisen ja siistiytymisen jälkeen otettiin maman kanssa kohteeksi Ikea! Ihan vaan mielenkiinnosta. Mä en itseasiassa ole pitkään aikaan käynytkään, viimeksi vissiin silloin kun muutin Puotilaan eli pari vuotta sitten. Paljon oli uutta ja vitsi kun se on vaan niin nerokas paikka. Sisustusideat pursuaa korvista kun rauhassa tutkii ensin koko yläkerran. Parhaita ideoita saatiin keittiöosastolta, mutta selvittiin silti ennätyksellisesti yhden naulakon ostolla ja sekään ei ollut mulle. Se päivä kun saan ihan oikeasti alkaa suunnittelemaan keittiöremppaa..... Ai että. Kyllä kuulkaa yllättävän monta ideaa saa reiluun kolmeen neliöönkin väännettyä. Siis mun keittiö on kolme ei mun asunto.. Rakkellekin löysin iiihhanan karvataljan sen uuteen tulevaan petiin, joka satuttiin löytämään Bilteman esitteestä aika palajon halvemmalla kun oikeista eläinliikkeistä. 

Toi eka kuva on sellasesta muovipunosmatosta, joka sopis mulle tosi hyvin, mutta se materiaali oli vaan niin kökkö. Kakkoskuvassa yksi Ikean inspiroivista keittiömalleista! Ensin kun näkee niin tuommonen tavallinen valkonenhan tuo on, mutta laatikoitten ja kaappien sisällä oli tosi kivoja ratkaisuja ja erityisesti nuo jääkaappi ja tiskikone sopis mullekin ;) Ja sitten tuo lehdenmuotoinen pöytä! Ihan mahtavan nerokas ja niin kauan kun minäkin oon sivupöytää etsinyt. Oi Ikea, kiitos ideoista :D

Shoppailusta kun selvittiin mun oli tarkoitus lähteä jäälle lenkkeilemään Rakken ja Freijan kanssa, mutta kun päästiin paikalle sain huomata, että jää oli jo vähän sen näköinen, että kun siellä ei ketään muitakaan ollut niin minäkään en yksin viitsinyt lähteä kokeilemaan. Olisihan se varmasti vielä koirat kestänyt, varmaan minutkin, mutta silti oli mun makuun liikaa sulannäköisiä kohtia. Päädyimme siis käymään Linnavuorella ja muissa Vartioharjun vakkaripaikoissa. Kivasti jouduin tulemaan pyllymäkeä pari paikkaa ja upottiin kaikki hankeenkin, ulkoilu on niin vaarallista. Taidetaan nyt hetken verran taas pysyä pelkillä kävelyteillä ;)

PS. Harvemmin hehkutan mun lemppari naisartisteja, koska niitä mulla on vähän vähemmän kuin bändejä tai miesääniä, mutta.... Carly Rose Ronenclar, sijottui toiseksi jenkkien viimeisimmässä X-factorissa. Oli koko kisan ajan huikea. Itseasiassa ihan mieletön (kattokaa vaikka kaikki kisavedot!). On jotain 14v ja no.... kuunnelkaa nyt itte. Ehkä vähän turhan vääntelevä tyyppi joillekin, mutta ainakin tunnistaa heti, että kuka on kyseessä. She's waaaaay tooo talented!

Carly Rose - Runaway Baby (Bruno Mars cover)

Tipitii!

Sanoisin, että todellakin otin tänä vuonna tosissaan sen kuuluisan munarikkaan pääsiäisen. Eilen mä ja muut alle 15 -vuotiaat hikoiltiin ihan tosissaan siellä karkkihyllyjen luona, vaikka ne oli jo melkeen tyhjät, että tuli varmasti kerättyä vähän kaikkea. Joku mainitsi mulle, että sunnuntaina pitäis olla munanpiilotus. Mä en ryhdy siihen, häviäisin noille karvanenille kuitenkin ja sitten en saisi mitään. Se olis kamalaa. 

Kuuntelin aamulla repeatilla Tipitiitä. Vitsi, että kevät onnnn vallatonnnn. 

Raksun päivä kuvina. Ekassa kuvassa näkyy sen uusin lempipaikka aamupäivisin, johon paistaa silloin aurinko. Aamulenkki me suoritettiinkin pitkästi, päädyttiin kävelemään Vartioharjuun ja jäälle ekaa kertaa tänä talvena. Oli tosi kivaa. Vähän kyllä harmittaa, että nämä parhaat jäällälenkkeilykelit mä olen nyt ollut evakossa Puotilasta, siellä kun meillä on ehkä kolmen minuutin kävely rantaan. No, kesällä on ainakin lyhyt matka uimaan ja ensi talvena sitten taas ;) Viimeisessä kuvassa oli jo päiväuniaika, vaikka mä eka luulin, että se vaan ei halua nähdä mun kokkailuyrityksiä....

Näissä kuvissahan tää näyttää nyt ei-ehkä-ihan-niin-hyvältä, mutta uskokaa tai älkää niin kolmen eri ohjeen parhaita paloja apunani käyttäen valmistin meille lammasta yrtti/valkosipuli/juusto päällysteellä. Ja tietty lohkopottuja ja "juureksia", joista meillä jostain syystä ei ollutkaan kuin porkkanaa ja sipalia! Ei se mitään, ens kerralla sitten paremmin :D Kastikkeen jäsensin paistonesteistä. 

Jälkkäriksi halusin tehdä ekaa kertaa New York -juustokakun! Todella pääsiäismäistä, mutta mämmikään kun ei maistu... Kakku sai paiston ja levon jälkeen olla jääkaapissa ainakin 6tuntia, sen jälkeen mun ajantaju katosi, mutta se oli riittänyt oikein hyvin. Marjameleba tuli niin tuoreista mustikoista ja vadelmista kun nyt oli mahdollisuus saada. Oli hyvvää ja jäihän sitä tietenkin vielä melkeen koko kakku niin on huomenna varmasti vielä parempaa! Tähänkin katsoin muutamaa eri ohjetta, mutta suurinpirtein tein sen näin: http://terhinkeittiossa.blogspot.fi/2009/07/new-york-cheesecake.html 

Huomenna taitaa olla luvassa oikeen liikuntapäivä! Soijaa pukkaa! Ja IIIIKEAA! Hurraa ruotsalaiset huonekalut, joista itseasiassa tosi monet valmistetaan Puolassa terveisin, satuimme näkemään tänään ohjelman "Supertehtaat"!

Siistiä, että pääsiäinen sen kun jatkuu.... ja jatkuuu...... Lintunen kertoi sen...

Rusettimarsu

Onpa kyllä todella ihanat ja odotetut vapaapäivät tähän väliin! Johan sitä ehti tarpeeksi kauan töissä ollakin. Yh. Tänään bongasin Herra Kelan naamakirjaryhmästä joskus keskellä päivää jutun, jossa hän kertoi olevansa haastateltavana ensi keskiviikon Bettina S -ohjelmassa ja että kyseiseen tilaisuuteen saisi ilmoittautua yleisöksi. No minä sitten tietenkin ilmoitin heti itseni plus yhden ja sain vastauksenkin melko pian, että vielä mahtuu mukaan ja sittenhän mä sen taas tajusin, että mulla on ensi viikolla iltavuoroa enkä ehtinyt enää käydä kysäsemässä esimieheltä voisinkohan vaihtaa keskiviikon vuoron. Noh, nyt siis voin yrittää hoitaa asiaa vasta ensi viikolla tiistaina, joten toivoa sopii, että asia järjestyy viellä lyhyelläkin varoitusajalla. Mä kovasti haluaisin sinne päästä, vaikka en kuitenkaan juuri mitään ymmärrä ennen Kelan suomenkielistä osuutta.... ;)

Työpäivän piristämiseksi kävi suntuubi jälleen kuumana ja koska JUSTIN BIEBERIN keikkaan on enää alle KUUKAUSI (!!!!!) niin yhen mun nettilempparin Max Schneiderin versio As Long As You Love Me:sta nyt! On todella hyvä!

Kotona pientä kaaosta, onneksi kolmen koiran kopla on täällä vain väliaikaista. Reiska ja Onni on kuitenkin aika liikuttavia koittaessaan mahtua riehumaan täällä Melukylän takapihalla, joka on tällä hetkellä edelleen aika luminen...

Pässiäissuunnitelmia sulla? Mulla? Ei paljon, huomenna kokkailua ja myöhemmin talleilua, kamuja ja Ikeaa ainakin. Iiiiihhanaa Pääsiäistä!

PS. Hei, kattokaa eilinen Hyvät ja Huonot Uutiset niin sittenpähän tiiätte. Se rusettimarsuvertauskuva oli ainakin mulle uus........

Sulattaja

Töistä sanon vaan, että heräsin ja kävin. Melkeen koko päivän mua viihdyttivät äärettömästi Radio Novan "Nova Stage" äänitykset, joita löytyy kanavan nettisivujen lisäksi youtubesta. Siellä on semmonen setti mm. Herra Kelalta, että suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan, mutta koska häntä olen hehkuttanut niin paljon, niin toinen joka erityisesti aina sulattaa sydämet, korvat, jalat..... Olavi Uusivirta. Näin Olavin viimeksi livenä viime vai toissa kesänä ja siinä vaan on mies, jolla on se jokin. Toisilla se vaan lähtee, niin kun Ronja sanois, kellarista.

Kuunnelkaa nyt todellakin ehdottomasti nämä akustiset versiot.

Töitten jälkeen käytiin Minden kanssa nyt kuitenkin, kaikista vastusteluistamme huolimatta, vielä toisen kerran käyttämässä hyväksi Helsinki Syö -viikkoja. Tällä kertaa otimme kymppieuron kohteeksi Grande Grillin kana-annokset. Ruokahan oli todella hyvää, mutta eihän näitten oikeaa hintaa, yli 18euroa kyllä oikeastaan kiinnostaisi ihan heti maksaa. Pysykööt tämä siis enemmän spesiaalikohteena ;) 

Ennen leffaa me kulutettiin aikaa Aleksanterinkadulla ja Kaisaniemen lähimaastossa. Elokuvaksi nyt jotenkin valikoitui Vuonna 85. Luultiin varmaan molemmat, että tulossa on jotenkin paljon syvällisempää materiaalia, mutta koko hommahan jäi aika sekavaksi. Siis pohjautuiko tää nyt vaan siihen kesäteatteriesitykseen vai mitä hittoa? Ja oliko tää nyt siis jonkinsortin musikaali? Vai musiikintäyteinen elokuva? Ei vaan siis Eppujen, Juicen, Paten ja muiden biisien pohjalta tehty juttu? No en edes nyt jaksa vaivautua asiaa tutkimaan. Aikamoista kuraahan homma suurimmaksi osaksi oli. Joitakin ihan viihdyttäviä näyttelijäsuorituksia ja ihan kaunis yhteislaulelma Reino Nordinilla ja Malla Malmivaaralla. Varmaan kesäteatterina tosi kiva!

Onneksi huomenna on hei torstai hiphei!

Pikaset limpsat

Tätä väsymyksen määrää! Huomenna joudun menemään töihin julkisilla. Pahasti epäilen pääsenkö matkaan missään vaiheessa. Täältä Melukylästä on vähän huonosti yhteydet aamuisin ja se on aika masentavaa. Tänään en taaskaan herännyt herätyskelloon kun mulla oli korvatulpat, mutta heräsin kuitenkin valoisuuteen onneksi ja ehdin ihan hyvin töihin. Muutaman ensimmäisen tunnin jälkeen aika vaan mateli ja tuntui ettei päivä koskaan lopu. Ehkä tää on vaan vielä jotain sellaista lomalta paluu juttua tai sitten mä vaan oon alkanut inhoamaan entistä enemmän näitä aamuvuoroja. Täytyy edelleen harkita jaksanko kesällä tehdä vielä tätä vuorokiertoa niin kun ihan oikeasti. 

Töiden jälkeen piristin kuitenkin itseäni ja muita tekemällä ruokaa, aikataulusyistä en kyllä mitään ihmeellistä, mutta kokeilin friteerata kanaa ja se kyllä onnistui oikein hyvin! Seuraksi vain nopeat riisit ja sweet&sour kastikkeet. Pääsiäismenua koitettiin suunnitella, en oikein jaksanut keskittyä kun MasterChef ja sisustusideoiden kehittely veivät mun huomiota. Mitä sitä nyt suunnittelemaan, kun mulla on vastaus ja se on, että lammasta patatyyliin juureksien kanssa taai jotain sinne päin.

Ulkoiluilma oli tänään tosi kiva ja iiihhana kuutamo! 

Huomenna harrastan kulttuuria elokuvien muodossa.

Nyt on pakko mennä nukkumaan ja äkkiä MOI.

Lisää unta

Mä oon vaan niin taitava. Kun herätyskello soi aamuvuoroa varten aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen 05.45, mitä teen minä? Ihmettelen kun on jo niin valoisaa ja tietenkin laitan torkulle iiihan vain hetkeksi. No en tietenkään oikeasti onnistunut käyttämään torkkua vaan herään 06.26 siihen, että.. Niin mihin itseasiassa? Ei mitään havaintoa. Vanhukset on lomalla, joten oli ihan liian hiljaista. Koko talo nukkuu. Tajusin, että oli ihan todella valoisaa. Ja että työt alkaa kello 07.00. Vähän tuli kieltämättä kiire.. Ei muuta kun vaatteet niskaan, silmät päähän ja eväät kassiin. Kello 06.40 starttasi Skodaa, neljää pyörää ja lootaa, ei-niin-kovin-hehkeä kuski. Tää on kyllä hyvä puoli tossa työpaikassa, että sillä ei kyllä ole mitään väliä minkä näköisenä sutturana sinne viilettää. Olinkin paikalla, Kehä ykkösen estely-yrityksistä huolimatta, VAIN 5minuuttia myöhässä. HYVÄ MINÄ! Sen kerran kun saan mennä autolla töihin siinä käy juuri näin. Ehdinhän mä jo kaksi päivää olemaankin ajoissa. Hiton aamuvuorot. Perusmaanantai.

Työpäivän aikana puhelimeen tuli nämä kaksi kuvaa meidän mainiosta aurinkoa palvovasta vahtikoirasta :) Vähän sekin taitaa jo toivoa kesää! <3

Töiden jälkeen, okei myönnetään, kävin viellä Rautialla katselemassa lattioita. Mulla on nyt kaksi vahvaa ehdokasvaihtoehtoa. Ai että kun on sisustaminen kivaa, voikun olisi hirveästi enemmän rahaa siihen.

Kävin mä myös lenkillä haukkujen kanssa :) Ihanan värikäs on auringoslasku vielä puoli seitsemän aikoihin! Jos täällä nyt ei vielä ihan kevät ole, niin kyllä mä silti olen tyytyväinen tähän yleisilmastoon, joka on nyt lomalta paluuni jälkeen vallinnut. Okei, vähän kylmä, mutta muuten. Paljon kivempaa töissäkin (tai no... mmm eeei välttämättä) kun on valoisaa. Kuulin tänään, että kelloja pitäisi kohta taas muistaa kääntää. Sitten tulee kuulemma pariksi viikoksi pimeämmän oloista.. Ihmeen meteoroloogista porukkaa..

Oi kesä Sua muistelen kuuntelemalla Lissietä! Tää on niin kakstuhatta ja kymmenen. 

 ¨

Värimaailmoja

Tänään mun ja Rakken aamulenkki eteni muunmuassa metrolla ja vähän aikaa Itiksessä. Mun piti käydä ostamassa herra Kelan levy ja Nyt mulla on se. AH IIIHHANAA! 

Muut päivämenot peruuntuivatkin, joten päätin lähteä käymään vielä K-Raudassa ihan vaan huvin vuoksi. Pientä pintaremonttia on siis tiedossa meidän kotiin ennen takaisin muuttoa, lähinnä vähän koko asuntoon.. 

Koin hienoja hetkiä selaillessani tapettikansioita. Paikalla oli yksi pariskunta, ei ehkä niin hirveästi mua vanhempia ja ne etsivät jotain valkoista tapettia. Jossain vaiheessa nainen sanoi, että "tää ei kyllä oikein ole Meidän tyylistä". Sitten jossain vaiheessa ne rajasi vaihtoehdot kolmeen viimeiseen, siinä vaiheessa nainen kysyi mieheltä, että mistä hän tykkäisi eniten. Mies osoitti yhtä ja sanoi, että tuo on kyllä paras. Nainen: "mmm... Mä en kyllä tykkää tosta materiaalista. Otetaan tää toinen." Ja siihen se keskustelu päättyi. Naurahdin. Ja mä en edelleenkään usko siihen, että on olemassa "meidän tyyli", on olemassa kompromisseja ja mukautumista ja kuka niitä tekee enemmän, se voi vaihdella. 

Tapettia mä en sitten onnistunut löytämään, en kyllä tiedä haluankokaan, mutta värimalleja, maalausohjeita ja lattialaminaatteja MUN tyylisiä tuli löydettyä useitakin vaihtoehtoja ;) Ja hei ihania Vallilan verhoja! Mitähän niillä tekisi..

Kotona kokkailin pitkästä aikaa tuorepastaa, jonka kaveriksi tein ihan perus yrttisen tomaattikanakastikkeen. Käytin maustamattomia kanasuikaleita ja kastikkeesta tuli oikein hyvä kun ehdin sitä haudutella ja maustella jonkin aikaa. Jälkiruoaksi mokkamuffineja pienellä lisällä mariannerakeita, joiden ohjeen löysin tietysti Kinuskikissasta! :) 

Pikkukokilla oli myös asiaa kunnes kaveri tuli keskeyttämään ;)

IhanAnssi

Okei. Tänään päivän on täyttäneet koirat, ruokakauppa, kokkailu, koirat ja aijoo Sami Hedberg Kokovartalomies 2, jonka näytin porukoille. Iskää nauratti. Ruokana oli freshiä tortillasettiä. Sittenhän mä oonkin jumittanut tässä tietokoneella ties kuiinka kauan ja suunnitellut ja suunnitellut ja... Me on tehty JUHANNUSsuunnitelmia, minä, ekaa kertaa varmaan kymmeneen vuoteen. Aika siistiä. Oon oikeestaan aika innoissani. Mulle on myös selvinnyt, että jos on 22 varmaa lomapäivää, niin se tarkottaa niinkun 5 per viikko, ei seitsemän kuten ajattelin aluksi.... Pälli..... Miten voikin olla välillä näin viisas. 

Kotisuunnittelua on myös kovasti, pientä pintaremonttia. Etenkin vaatehuoneeseen nyt kun se tuli tyhjennettyä putkirempan takia. Kuvan tiiliseinätapetti houkuttaa paljon! No ei nyt koko huoneeseen tietenkään. Maalihankintaostoksiakin on jo mielessä. Remonttilomaa siis tiedossa!

No sitten ruperin kuuntelemaan Anssi Kelan uutta albumia ihan niinkun tosissaan, okei vasta spotifysta, mutta! Huomenna kävelen kauppaan ja ostan sen. Ei hemmetti miten nerokasta. Kappaleen Kaatua kuin Puu kohdalla voin sanoa menneeni ihan sekaisin. Sen takia tää tekstikin meni nyt näin. En mä voi keskittyä. Ihan oikeesti. Oon lukenut niiiiin monta kehutekstiä kyseisestä albumista ja olin vähän niiinkun, että no apua voiko se olla NOIN hyvä? Ja kyllä, SE VOI ja SE ON. Anssi is BACK ja Isosti. Ei sillä, että yksikään herran levyistä olisi mun mielestä ollut huono, mutta tää on jotain ihan nerokasta. Jääkö ainoaksi laatuaan se jää nähtäväksi, mutta sillä ei ole väliä. Jos näin nerokasta sanailua saa aikaan jonkin sortin tauon ja hiljaiselon jälkeen niin mun puolesta saa pitää uudelleenkin, kunhan nyt ensin hitosti keikkoja ja minä olen ainakin paikalla heti! Ai että nyt hymyilyttää ja tuntuu kuin kevät tulisi hirveää vauhtia. Tässä linkki yhteen levyarvosteluun, joka ehkä oli mun mielestä parhaasti kirjoitettu kaikista mitä olen lukenut: http://www.nrgm.fi/kritiikit/anssi-kela-st/

Kansalaiset, Medborgare, kuunnelkaa herra Kelaa.

Perusperjantai

Okei, ensimmäinen työpäivä, se oli yllättäen ei niin miellyttävä.... Noo yritän elää iloisessa ajatuksessa, että pääsen syksyllä opiskelemaan ja sen takia mun on iiihan pakko vaihtaa työpaikkaa, koska haluan helpottaa omaa elämääni ja matkat olisivat liian pitkät koiranomistajalle. Mun on myös pakko pitää mun varmat 22 kesälomapäivää pois ennen sitä, eihän mun tartte töissä olla juuri ollenkaan. Näin mä ajattelen. Siihen ajatukseen nähden päivä oli ihan okei, ihan liian pitkä vaan ja kai se on aina vaikeaa palata lomalta kun ei ole turtunut siihen työntekoon. 

Onneksi tänään onkin jo perjantai! Onneksi ensi viikolla on pääsiäisviikko!

Parasta tässä kotiinpaluussa on kyllä se, että tulee taas lenkkeiltyä ihan oikeasti. Ei sillä etteivätkö ne vuorillekiipeämisreissutkin, shoppailu, uiminen tai kaupungista toiseen kävelytkin olisi olleet liikuntaa, mutta päivittäinen säännöllinen liikunta koirien kanssa on kuitenkin eri juttu. Ja kivaa. Kylmä tuuli on ainoa mikä mua ärsyttää.

Ja hyvän lenkin jälkeen aamumunakas on just jees. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kuustonen

"Talvesta ei ole koskaan ollut kenellekään mitään hyötyä". Paljon en ole suomalaista televiissiota kaivannut, mutta kun eilen illalla sai pitkästä aikaa katsoa Hyvät ja Huonot Uutiset niin se oli kyllä hienoa. Mä en oo koskaan oikeastaan ajatellut, että Kuustosen Mikko olisi jotenkin huumorimiehiä, mutta alusta asti tää ohjelma on muuttanut mun käsitystä ja oikeastaan hänhän osaa olla ja/tai on hirveen huvittava kaveri. "Enkelit lentää sun uniin" -läppä jaksaa aina naurattaa. Miika Nousiainen on ehdottomasti suomen ihanimpia miehiä, Niina Lahtinen on ihan loistava, samoin kuin Tuomas Kyrö kaikessa syrjäytyneisyydessään ja onhan H. Hyppönenkin niin täydellinen roolissaan, ettei kyseessä vaan voi olla mitään muuta kuin erinomainen ohjelma. Mietikkää ny itekki:

http://www.nelonen.fi/ohjelmat/hyvat-ja-huonot-uutiset/618465-talvesta-ei-ole-koskaan-ollut-kenellekaan-mitaan-hyotya

Huumorimeininkiin päästyäni katsoin myös vanhat näkemättä jääneet Putousjaksot. Eihän se viimeinen varsinainen jakso oikeastaan ollut kovin hyvä, mutta siinä Unicef lähetyksessä oli kyllä jotain ihan loistavia juttuja. Kuinka hienoa, että kyseistä ohjelmaa tulee vielä ainakin yksi kausi?! Iiiiiihhanaa, UH.

Tänään mä nukuin vähän pitkään kun ilmeisesti olin onnistunut räpeltämään herätyskellon pois päältä jotenkin, joten koirien kanssa oli heti lähdettävä lenkille ja kevät aurinkoinenhan se siellä jo ihan selkeästi paisteli! :) Oli kuinka ennätysmäisen kylmä maaliskuu tahansa, niin mä oon vakaasti päättänyt, että pääsiäisen jälkeen ne lumet alkaa lopullisesti sulamaan. Näin on pakko tapahtua, koska kaikkihan sen tietää, että ainakin kuukauden päiväthän siihen menee ja perinteisesti vappuna ei kuulu enää olla lunta. Toivon myös lumensulamisnopeusennätystä tälle vuodelle!

Missä aurinko, siellä Raksu.

Nyt mun pitäis ihan oikeasti pian lähteä töihin. Ääääh. Ennätyksellistä työniloa mulla ei kyllä ole. Sen sijaan ennätyksellisen paljon uusia bändejä ja biisejä olen kyllä lähiaikoina löytänyt, kiitos Tenen radiokuuntelun. Tää biisi soi siellä aika paljon ja ainakin koko ajan mun päässä Suomeen asti, kunnes muistin vähän sanoista ja sain googlettamalla selvää mikä biisi oikeasti oli kyseessä. Mä lämpeen tälle peruspumputukselle <3

Lawson - Learn to Love Again.

Kevätpäiväntasaus

Nysse sitten oli; viimeinen lomapäivä. Onneksi kohta on viikonloppu, hah ;) Kulutin aikani hyvin käymällä kampaajalla, johan oli aikakin.... Mulla ei ole varmaan koskaan aikaisemmin ollut yhtä pitkää väliä kuin nyt, taisin käydä viimeksi noin 5kk sitten... Ennen matkaa mun oli ihan turha käydä, kaikki väri olisi kuitenkin vain haalistunut auringossa, joten nyt olikin sellainen harakanpesä päässä. Vakiokampaajani Marjo kyllä väitti, etteivät hiukset edes olleet huonossa kunnossa...... Niin no, ehkä ne olivat vain kulahtaneet. Vaalean oranssihtavat suortuvat ja 5centin juurikasvu sai nyt kyytiä ja punapää is back :) 

Rusketus, se on jo ihan gone sanonpahan vaan... :D Rankan kampaajalla istuskelun ja nopean kamppikierroksen jälkeen käväisin vielä ruokakaupassa. Valmistin meille päivälliseksi nopeita poropullia ja lohkoperunoita. Poro, edelleen yksi mun lemppariliha oli tänään jauhelihana, johon lisäsin persiljaa, sipulia ja mausteita ja yhden munan sitomaan koko homman. Perunat nopeasti paloiksi ja kokeilin niihin itseasiassa ekaa kertaa valmista yrtti+tomaattimausteseosta, jonka löysin Cittarista. Juttujen kypsyessä uunissa tein nopean ruskean kastikkeet lorauksella kermaa. Kiertoilmauunilla (ja grillausteholla) kaikki oli valmista alle puolessa tunnissa ja oli maukasta, vaikka tosi helppoa ja nopeaa. Uunin grillivastus antaa mun mielestä paremman meiningin etenkin lohko ja ranskanperunoille, tulee melkeen sellainen oikea grillifiilis. Meillä harvemmin on tapana poron kanssa syödä salaattia, etenkin kun yhtään ei sattunut taloudessa olemaan, mutta puolukkasurvoshan ajaa ihan saman asian ;)

Koirien kanssa oli mahtava käydä pitkällä lenkillä ja vielä seitsemän aikaankin oli valoisaa! Kevätpäiväntasaus jeeees! Kyllä se kesä vielä tulee hei.

Paluumatka

Loppujenlopuksi eilen koneeni piti lähteä Teneltä puoli kolmen aikoihin. No, se ei ihan lähtenyt ja olimme noin puolisentoista tuntia myöhässä aikataulusta kun pääsimme ilmaan. Sen verran sain koneen kuulutuksista selvää, että lumisadehan se oli sekoittanut Berliinuksen kentän lentoja, kuinka yllättävää. Jopa mun matikkapäällä sain nopeasti pääteltyä, että ehtiminen jatkolennolle ei olisi niin kovin todennäköistä ja ehdin asiaa jo hetken pohdiskella, kunnes erittäin miellyttävä lentomiesemo saapui ilmoittamaan, että koneeni odottaisi minua. Helpotus. Sen jälkeen matka sujuikin ihan mukavasti, mitä nyt vieressäni istunut vanhempi saksalaispariskunta oli hieman turhan äänekäs, heidän mielestään ilmiselvästi roskasin liikaa koska keskellä istunut mies ojenteli vähänväliä syömisteni jälkeisiä roskia lentoemoille ja muutenkin kännykän käyttöni aiheutti jonkinlaisia reaktioita. Harkitsin kyllä selittäväni, että EI minä en yritä haitata koneemme matkaa, minulla ON lentotila käytössä, mutta ei se mitään olisi auttanut.

Saavuimme vihdoin Berliiniin heidän aikaansa 21:05, Suomen koneen lastaus oli luultavasti aloitettu ajallaan 20:40. Koitin kyllä viittilöidä ja kertoa pariskunnalle, että mulla olisi vähän kiire päästä paikaltani pois, mutta tietenkin etenimme ihan rauhassa ja olin koneesta ulos viisitoista-kaksikymmentä yli, eli juuri silloin kun mun jatkolennon olisi pitänyt lähteä. Heti kävelyputkeen päästyäni siellä oli kuitenkin erittäin asiallinen henkilökunnan jäsen laput kädessä vastaanottamassa Helsinkiin, Moskovaan, Tukholmaan ja Osloon yrittäviä ja hänen erittäin rivakalla johdollaan (sikäli että kaikki pysyivät mukana) 12 ihmistä pääsi jatkolennoilleen. Tietenkin olimme laskeutuneet täysin toiselle puolelle kenttää ja jouduimme kävelemään aika pitkän matkan ottaen huomioon, että seassa oli vanhempaakin väkeä. Lähes juosten minä ja yksi suomalaispariskunta pääsimme kuitenkin koneeseen, joka pääsi lähtemään noin 21.40. Lähes koko lennon ajan vieressäni istunut suomalaismies nukkui suurinpirteen mun sylissä, mutta ihan ok, ymmärtäähän sen jos väsyttää. Onneksi se tajusi aina välillä herätä.

Lensin kaikki lentoni Air Berlinillä ja sen verran täytyy kehua, että jatkuvasti sai kyllä jotain syötävää ja juotavaa ettei tarvinnut kärsiä ;)

  

Tänään nukuin pois aikaeroa, pesin Rakken, ulkoilutin koiria, purin matkalaukkua ja kävin Minden kanssa syömässä! Minden jolla on uus aika makee hiuspehko. HelsinkiSyö -viikko on taas meneillään, joten 10€:lla jättiannos MorriSonssissa oli erittäin jees. Erittäin Nam.

Ulkoilman väittäisin tunnin lenkkeilyn jälkeen olleen aivan hemmetisti liian kylmä, lunta on liikaa, aivan liian liukastakin... Kesää odotellessa kuvissa Rakke pörheenä pesun jälkeen :)

27.päivä

Laukut on pakattu ja matkalaukku kirjaimellisesti istuttu kiinni.. En kyllä yhtään usko, että se pysyy kiinni, mutta toivossa on hyvä elää :D Ja laukku painaa varmasti liikaa, mutta jos mulla nyt taas kävisi hyvä tuuri eikä siitä jaksettaisi välittää ;) Käsimatkatavara.. sekään ei kaikista kevyimmässä kunnossa ole. Vaatteita aion ahtaa päälleni Paljon. En siksi, että pelkäisin kylmää vaan siksi, että se on ainoa vaihtoehto.

Mutta tässä se nyt kuulkaa oli, 27päivää etelässä. 27päivää vähemmän lumista talvea. Tää on ollut parhaista parhain loma. Sääkin huononi heti ettei mua harmittaisi niin paljon lähteä :) Nyt minä ja mun kaunis hiuspehkoni palaamme kotiimme.
Heihei Teneriffa <3

Pieni tuuletus

Lauantai 16.maaliskuuta

Tiedossa oli vaellus jonnekin päin pohjoisosaa ja jouduin heräämään aikaisin ehtiäkseni perille. Vähän ennen puoli yhdeksää olin jo bussiasemalla odottelemassa pikabussia Santa Cruziin, josta jatkoin toisella bussilla Barranco Ruiziin. La Lagunasta tuli muitakin kyytiin, mm. Alex, joten mun ei tarvinnut olla yksin pihalla siitä missä meidän pitäisi jäädä pois. Onneksi kuski osasi jättää meidät oikealle pysäkille, porukkaa oli jo paikalla ja loppujen lopuksi meitä oli 22! Huimaa. Tämänkin retken järjestäjänä toimi Antonio ja mulle jo ennestään tuttuja oli paikalla myös Dani, Maite ja Max. Täytyy myöntää, että tällä kertaa keskityin lähinnä heidän kanssaan jutteluun enkä varsinaisesti koittanut tutustua enää uusiin tyyppeihin, mutta esimerkiksi yhdellä brittitytöllä oli mahtava aksentti ja yksi oli syntyjään Intiasta, että kyllä mä vähän muitakin kuuntelin ;)

Vielä nauratti eikä kuvissa homma näytä yhtään niin pahalta!

Toiset joivat siinä odotellessamme leppoisasti kaljaa ja jotenkin siinä rennossa ilmapiirissä ei osannut yhtään aavistaa mitä tuleman piti. Siitä me sitten lähdettiin pitkänä jonona kävelemään kapeaa polkua vuorenrinnettä ylöspäin ja aika nopeasti ne hymyt hyytyi. Mua tietysti jaksoi naurattaa koko tilanne. Tuli niinkun ihan puskista, että ensimmäinen tuntihan me vain kivuttiin ylöspäin hiki virraten ja sydänkohtauksen partaalla auringon porottaessa kuumasti. Joku espanjalainen heitti, että eikö me olla totuttu tällaiseen. Ilmoitin ettei Helsingissä ole vuoria. ”Are we having fun yet?!” asenteella oltiin kuitenkin ihmeen nopeasti perillä huipulla. Tuuletettiin Maxin kanssa kun ei oltu viimeisiä. Jossain vaiheessa Antonio tuli energiaa puhkuen paikalle varmistettuaan, että viimeisetkin pääsevät ylös. Uskomaton kaveri, sillä ei ollut pisaraakaan hikeä naamalla toisin kuin meillä nykyajan nuorisolla….. Ainoa ajatus tämän jälkeen oli, että uimaan on päästävä nyt. Heti. HETI. Matka alaspäin meren äärelle vuoren toiselta puolelta kesti ainakin puolitoistatuntia.

Koiraa karkuun!

Teide :))

Koko porukka. Dani etummaisena ja sen takana Alex, Maite, Max, ja minä.

Minä, Max, Alex ja Antonio

No täytyy nyt kuitenkin mainita, että maisemat.. Ne oli upeat! Luonnonuima-allas, se oli Parasta. Jalat alkoivat jo itse kullakin hyytyä siitäkin huolimatta, että uimisen jälkeen olimme pitäneet tauon ja enää ei tarvinnut kovin montaa mäkeä kiivetä. Kaikki oli silti mahtavaa. Päästyämme takaisin lähtöpaikalle jäimme vielä juttelemaan porukalla ja lähdimme vasta vähitellen omiin suuntiimme. Antonio näytti autolla vielä muutaman paikan mulle, Maxille, Alexille ja brittityttölle nopeasti ennen kuin jätti meidät odottamaan bussia.

Kuvassa se kiva vuori mille me kiivettiin, siis kyllä, tuo tuossa oikealla tuo korkea! Oikean puolen kuvassa kun näkyy nuo palmut tuolla kaukana, niin siellä oli se la Ramblan kylä jossa olimme myös.

Kahdeksan aikoihin oltiin Alexin kanssa La Lagunassa ja käytiin syömässä tosi hyvät pizzat. En varsinaisesti hyvästellyt ketään, koska me nähdään vielä Suomessa, Saksassa tai täällä. Ensi talveen ei ole niin pitkä aika… Ainakaan Suomessa.. Tietysti silti oli vähän haikeat fiilikset kun vihdoin lähdin suunnistamaan takaisin kohti Los Cristianosia. Olin perillä vähän kahdentoista jälkeen yöllä.

Piirsin karttaan pinkin ympyrän San Juan de la Ramblan kohdalle, koska se oli ainoa paikka joka löytyi kartalta suoraan ja siellä päin siis oltiin. Tässä kuitenkin vielä se, mitä Antonio oli kävelyreitistämme alun perin kirjoittanut: ” We'll start in Barranco Ruiz and then we'll hike till La Vera on the top of the ravine and afterwards we'll visit the viewpoint in Mazapé, the old town in San Juan de la Rambla, we'll hike next to the sea in Las Aguas and El Rosario..”

Sunnuntai 17.maaliskuuta

Tässä se nyt sitten oli. Tänään olen keskittynyt aurinkoon. Pakkaamista en ole vielä aloittanut, koska en uskalla. Olen pyrkinyt kehittelemään suunnitelmaa, mutta en oikein ole jaksanut. Katsoin kyllä jo, että koneeni lähtee puoli kahden aikoihin päivällä. Lähteminen taitaa aina olla vaikeinta, mutta huomenna mä tulen kotiin.