29.8. Tarkoittaa vuosittain mun elämässä sitä surullisen ahdistavaa satunnaisesti kuitenkin iloista ja joskus jopa hauskaa päivää jona mä vanhenen radikaalisti. "No miltä nyt tuntuu?" no hemmetin huonolta kiitos kysymästä. Mä olen hyvin avoimesti niitä ihmisiä, jotka eivät vanhene. Mä lihon, mä rypytyn, vanhentuminen ei ole mulle ok. Ei ainakaan vielä. Myönnän kuitenkin, että tää on musta kiva päivämäärä noin muuten. 29.8.1990 on jopa kivasti rimmaava, vähän runollinen. Ah 90 -luku oli hienoa aikaa.
OKEI, sen "kunniaksi", että saan nyt olla 23 -vuotias, olen soitattanut Spice Girlssiä ja Bäkkäreitä nupit kaakossa. Olen sen ansainnut.
Oli kuitenkin upeeta päästä kuuntelemaan live musiikkia Kulttuuritalolle :) Tämä oli mun synttärilahja äidiltä.
Saara Aalto ystävineen oli todella lämminhenkinen noin kahden tunnin konsertti, jossa olivat mukana myös Suvi Teräsniska, Robin, Antti Tuisku, sekä Michael Monroe :) Kaikki jotka tietävät ymmärtävät varmasti mikä merkitys tällä keikalla tai etenkin nuiden parin esiintyjän näkemisellä mulle oli ja olenkin edelleen hieman tiloissa :D
Vaikka täytyy sanoa, että kokonaisuus oli ehkä hieman liian hajanainen sitten loppujen lopuksi, ei ihan sellainen suureellisen konsertin sujuva flow pysynyt koko aikaa ja väliajankin olisin mielelläni jättänyt pois, niin silti päällimmäisenä tämä oli upea kokonaisuus. Saara on niiiin taitava ja kaikki duettobiisit olivat upeita! Joitakin coverbiisejä hieman ihmettelin ja olisin vaihtanut ne toisiin, mutta kyllähän Saara tekee biisistä kuin biisistä tosi hienosti persoonallisen ja se laulaminen on vaan niiiin helpon kuuloista. Puhumattakaan miten mieletön bändi kyllä oli ja miten hienoja sovituksia biiseistä oli tehty.
Parhautta olivat kylmät väreet, tietty dramaattisuus mikä Saaran musiikkiin kuuluu ja se inspiraatio mitä minä tästä taas sain. Laittaa ajattelemaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti