Pyllymäessä

Lumentuloa ei selkeästikään voi estää ja olen täysin varma siitä, että kun palaan lomaltani maaliskuun puolessa välissä täällä on vähintään yhtä paljon lunta edelleen. Mun on kauhean vaikea käsittää minne se kaikki mahtuu. Tai eihän se mahdukaan kun sitä pitää käydä kippaamassa ties minne lumikasojen kaatopaikoille, mutta jännittäväähän tästä tuleekin vasta sitten kun ensimmäiset lämmittävät kevätauringon säteet tulevat ja aloittavat pitkän sulatusprosessinsa. Varmasti näkyy hiekanpeittämiä valkoisia kasoja vielä kesäkuussa! Suomi on niin kummallinen maa.

Näköalaa Naulakalliolta

Hyvin järkevänä suomalaisena päätin tänään, että haluan kiivetä pitkästä aikaa Naulakalliolle. Se on siis sellainen vähän isompi kivi, joka on jätetty tänne keskelle kaunista Mellunkylää koristamaan. Ilmeisesti sen tärkein tarkoitus on toimia näköalapaikkana tai niin minä sitä ainakin käytän. Ainoa ongelma siinä on, että ei sinne tietenkään mitään rappusia ole rakennettu. Noh, mutta reipas koiranulkoiluttajahan menee minne vain, vielä siinäkin vaiheessa kun huomaa, että kallion päällä on tietenkin jäätä, jään päällä lunta ja ylösmenoprosessi täytyy suorittaa pääasiassa nelinkontin. Lieviä ylösmeno-ongelmia ilmeni myös Raksulla, mutta ylös päästiin! 

Koirilla oli tietenkin hauskaa juoksennella siellä kallion päällä samalla kun minä ylipäätään koitin päästä eteenpäin pystyasennossa. Muutaman kivan kuvan kuitenkin sain, joten olihan sen arvoista vähän kiivetäkin. Alaspäin mennessä turvauduin pyllymäkeen ihan suosiolla.

Kotona join aamupalaksi ihanan marja-jogurtti-smoothien (ihan parasmahdollinen tapa aloittaa päivä!), katsoin ensimmäisen jakson eilen alkaneesta Top Cheffin uudesta kaudesta ja söin vielä laskiaispullankin! Olen vissiin ollut kiltti kun minullekin oli yksi pulla jätetty.