Iltapala

Viime yönä mun tosiaan tuli hengailtua hieman normaalia enemmän pöntön kanssa, vessan siis, ja sen seurauksena olin aamulla vähän veto poissa. Ei oikein löytynyt intoa liikkua mihinkään ja isot tummat pilvetkin reunustivat taas taivasta. Niinpä keskityin koko aamun lukemiseen, dataamiseen ja teeveen katseluun. Aika pitkälle päivään asti tuntui siltä, että mun täytyy pysytellä lähellä vessaa. Mähän niin arvasin, että jotain tällaista käy nyt, kun olen yksin liikenteessä! No, toivottavasti se oli vain pikkujuttu eikä toistu. Haluaisin kuitenkin kovasti olla voimissani lauantaina, jotta voin lähteä sinne surffaajien tapaamiseen! En edes keksinyt mitään kunnon syytä, mistä tämä yllätys saattoi johtua. En ole syönyt mitään kummallista.

Onneksi mikään kiire ei ole ja ehkä oli hyvä taas hengailla rauhassa yksi päivä. Marko Kilven Elävien Kirjoihin on kohta luettu kun olen taas vauhtiin päässyt. Tämä eepos on hyvin tavanomainen suomalainen rikosromaanijuttu, ehkä mun makuun kirjoitettu välillä hieman tönkösti, mutta kyllä odotan, että pääsen loppuun asti ja kaikki juonen mutkat suoristuvat. Salattujen Elämienkin vanhoja jaksoja tuli DVDltä pari katsottua ja onneksi täällä on mukava sohva niin köllötellessä saa kyllä aikaansa kulumaan.

Tämä kasvi ei nyt varsinaisesti liity mihinkään, mutta kun oli niin kauniin värinen!

Illalla alkoi jo tuntua, että nyt täytyy käydä tekemässä pieni kävelylenkki. Lähdinkin katsastamaan toisen pään tästä Los Cristianosin rannasta. Oletin ettei siellä oikeastaan ole mitään muuta kuin pari hotellia, mutta merimaiset kelpaa mulle aina katseltaviksi, joten lyllertelin rauhalliseen tahtiin rantakatua pitkin. Tämä on mukavan hiljainen ja lähinnä vanhempien ihmisten täyttämä alue, joten kaduilla mahtuu kyllä kävelemään eivätkä ravintoloidenkaan sisäänheittäjät pahemmin häiritse ainakaan tällaista yksittäistä kulkijaa.

Päästyäni rannan toiseen päätyyn huomasin ensiksi asuntovaunualueen, joka ei, ihan rehellisesti sanoen, ollut kovin hehkeä. Tuli ihan mieleen ne teevee ohjelmat, joissa nykypäivän mustalaiset asustavat jollain isolla alueella asuntovaunuissaan ja sitten niillä on ne prinsessalapset, jotka pukeutuvat joko lähes alasti tai järkyttävän isoihin ”juhlamekkoihin” jotain juhlatilaisuuksiaan varten.  Onneksi tajusin siitä huolimatta kävellä vielä vähän pidemmälle, sillä mikä kaunis maisema sieltä vuoren juurelta löytyikään! Ihana syrjäinen poukama ja aurinko juuri laskemassa ja VAU. Etelän illat on niitä parhaita ehdottomasti. Poukamassa kellui vielä laiva ja mieleen tuli pakostikin joku Pirates of the Caribbeanin pelkistetympi versio. Pääasiassahan tämä etelä-Tene on hyvin betonivuorattua aluetta eikä sinällään saaren kauneinta antia, mutta tämä pieni paratiisinpalanen sai taas kyllä pysähtymään ja tuijottelemaan maisemaa pitkän aikaa. Plussana löysin polun, jota pitkin näytti pääsevän vuorelle kipuamaan! Pakko käydä katsastamassa :)