Sunnuntai aamu. Oon nukkunut aika vähän. Mainitsinko jo, että oon nukkunu aika vähän? Tulin puoli viiden aikoihin kotiin. Joo aamulla tosiaan. Eli tänään oikeastaan. No siis eihän siinä nyt muuten mitään, varmasti monen ihan peruslauantai yön kulku, mutta hianointahan on se, että jos olet koiranomistaja tai kahden, niin se sun perusaamu se alkaa siinä ihan viimestään yhdeksän aikoihin koska ruokkia täytyy ja lenkillekin päästä. Ai että.
Ihan mahtavaa on se fiilis kun siinä sitten kampeat itteäsi ylös ja ihan pikkasen päätä jomottaa ja sitten mietit, että mikä hitto täällä nyt kolisee. No ikkunahan se kolisee ja miksi, no ulkonahan on tietenkin joku vuoden syysmyrskyjen kuningas. Okei. Siis hassu juttu, kun muuten oli ihan kivannäköinen ilma.
Kyllä se siitä taas iloksi muuttui kun ulos pääsi, tosin siellähän se hieman jumahtanut pää vasta tuntuikin irtoavan. Kaikenlisäksi koirat oli ihme hönttituulella, nekin sekoaa tämmöisellä myrskysäällä. Nauroin partaani kun Reiska pari kertaa vähän kiskaisi ja Rakke perässä ja maa oli liukas ja mietin, että ihan kohta mä oon tossa mutalätäkössä naamallani.
Kun siitä sitten selvittiin päätin niistä kaapissa olevistani munista valmistaa myös jonkinlaisen kuningaskokkelin. Tai mikä lätty siitä nyt sitten tulikaan. Ah mutta oli juuri oikein hyvä. Ei olisi sillivoileipä auttanut tähän, kutsutaan sitä nyt sitten nimellä, krapulaan. No en tiiä vai muutenko vaan on niin väsynyt ja sitten kun nukkuu huonosti ja vähän alkoholia ja siinähän ne hedArin ainekset jo ovatkin kasassa. Jouduin kyllä hakemaan särkylääkkeestä ja päiväunista helpotusta, Herra Paksu kainalossa on hyvä nukkua.
Kiitos hyvästä lauantaista. Tavallaan tämä on aika täydellinen sunnuntai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti