Nyt vähän naurattaa kun ei sitten niin kovin pitkistä yöunista tullut nautittua, mutta onneksi aina reippaina heppatyttöinä selvisimme kohtalaisen "naarmuitta" viime yöstä ja eilisestä ja jälleen ruoan voimalla pääsimme uuteen nousuun! Koko viikonlopun aikana on tullut syötyä aivan liikaa..
Jossulle oli buukattu viellä asiakasmaasto täksi aamupäiväksi, jonne mahduttiin juuri mukaan jononjatkoksi!
En voi mitenkään olla hehkuttamatta, miten ihania heppoja nämä issikat olivatkaan ja miten kivaa, että me päästiin sitten heppailemaan ja miten paljon tästä nyt sellainen heppailukuume taas tulikaan! Vähän on sellaista omaa issikkakaveria ikävä. Nämä karvamurketöörit olivat kyllä kunnon maastomopoja ja meidän täytyy ehdottomasti mennä uudelleenkin!
Poseerauksien, rapsuttelujen ja juttelujen jälkeen meidän oli pakko erkaantua ja lähdettiin Maamulin kanssa ajamaan takaisin kohti etelää. Onneksi se niin pirtsakkana halusi ajaa koko matkan Riihimäelle asti, jossa lopulta meinasin unohtua junasta, jota siis jo odottelin 40minuuttia, kun selailin niin keskittyneesti asuntoilmoituksia netistä! Voisinko vaan muuttaa vähän enemmän maalle? Äiti vastasi, että en. Hmmmpssh.. Katotaanpa vaan.
Mistä se löytyisi se minun elämän tarkoitus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti