Tartu hetkeen

Vielä lyhyempääkin lyhyempi työpäivä tuntui ihan mahtavalta ja oli kyllä aika voittajafiilis kun pääsin lähtemään juna-asemalle.

Matkattiin Lumin ja äidin kanssa Tampereelle Irma Tertin taidenäyttelyn avajaisiin, joissa esitettiin Lumin kanssa akustisesti Antti Tuiskun Hyökyaalto, Samuli Putron Tuhkaa korulippaassa sekä Jonna Tervomaan Minä Toivon. Ennen keikkaa käytiin mm. kahvilla ihanassa pikku Kaffilassa, josta sai ihan mielettömän hyvää porkkanakakkua! 

Esiinnyttiin kahdesti, biisit sujuivat ihan hyvin mitä nyt pikkumokia ja ehdittiin hyvin katsella taulujakin, jotka muuten olivat todella hienoja. Näyttely oli saanut nimensä "Tartu hetkeen" teoksen mukaan, joka oli myös näyttelyn päätyö. Ihastuin todella lähtö -aiheiseen tauluun, jossa oli tummia hahmoja ja lintuja kellertävällä taivaalla. 

Toivottavasti tämä oli aloitus meidän duokeikkailulle ja ensi kerralla molemmat ovat terveinä ja hyvinvoivina.

Hannan kanssa jatkettiin iltaa hieman ei niin hyvällä ruokailulla uudistuneessa Rossossa eli rossorossossa ja valitettavasti ruoka tuotti hieman pettymyksen. Saimme kuitenkin kohtuuhintaiset sangriat, jotka tasoittivat tilannetta.. Finnkino Plevnassa alkoi varsinainen ohjelmamme kello 22.30. Carrie oli varsin mielenkiintoinen, hieman ahdistava, hieman peloittava, hieman ällöittävä ja kuitenkin ihan ok leffa perustuen Stephen Kingin romaaniin. Aiheesta on jo olemassa vanha versio, jota emme olleet nähneet, jonka itseasiassa voisin nyt haluta ihan sivistyksen vuoksi nähdäkin. Kokonaisuudessaan tämä ei mun mielestä ollut yhtään niin paha elokuva kuin alkuun epäilin ja monessa kohdassa pystyin seuraamaan tapahtumia ilman, että pidin huivia naaman edessä tai sormia korvissa :D Koko tarina oli kuitenkin jokseenkin positiivismielinen.