Sohva. Siinä makaan. Hiki on perhanan hieno asia ja sitä riittää. Kuumetta ei ole paljoa, mutta näemmä vähäkin riittää. Remonttimies kävi hommailemassa patterien kanssa kahdesti; ekalla kerralla jaksoin avata oven ja sanoa, että olen kipeä älä ihmettele ja tokalla kerralla jo nukuin, taas, enkä jaksanut avata ovea. Niinpä hän tuli hieman vaivaantuneesti sisälle, hoiti asiansa kaikessa hiljaisuudessa ja poistui. Hienoa toimintaa, kiitos.
Onneksi jotenkin aavistelin tämän tilanteeni eilen ja kävin kotimatkalla ostamassa purkillisen keittoa. Mitään muuta ei vaan tee mieli tai ei hirveästi sitäkään, mutta oh well... Jotain täytyy syödä. Niinpä finrex ja keitto teemme yhteistyötä.
Hauskaa on mielestäni myös se, että vaikka varmaan moni ajattelee ja vähän mäkin välillä, että oon vähän semmonen ahmatti joskus niin ei, yksikään niistä kahdestakymmenestä suklaapatukasta jotka sain synttärilahjaksi ei ole kadonnut, vielä. Nytkin olisi niitä hyvin aikaa mutustaa, no eipä tee mieli. Tavallaan jopa aika surullista. Kurkun kipeyskin vaikuttaa aika paljon.
Iltaa kohden olen hieman reipastunut ja pystynyt jo avaamaan tietokoneen. Mama toi lisää keittoa, jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti