Siinä niitä nyt on; lehtiä kotikatu täynnä! Aamulla mun teki ihan hirveesti mieli vaan jäädä tuohon kävelemään sellasta musiikkivideokävelyä ja potkia, lennätellä ja heitellä noita lehtiä ja heilutella käsiä ja laulaa mutten sitten tehnyt sitä. Niin tylsä mä olen. Niin paljon mä ajattelen, että en voi enää enempää myöhästyä töistä kun olin jo vähän sillä myöhemmällä metrolla menossa ja siitäkin melkeen myöhässä. Niin myöhässä mä tänään olin.
Töiden jälkeen lähdin mahdollisimman suoraan tallille, sillä kouluun koin ihan turhaksi mennä kun mulla olisi ollut vain puolitoista tuntia omaa harjottelua. Viikonloppuna tein niin paljon eikä nyt oikein ole inspiroitunut olo. Pakolla se musiikki ei mitenkään lähde.
Lilli sen sijaan osasi omalta osaltaan pelastaa päivää, vaikka se ei kyllä mikään automatisoitu harrastekaveri olekaan. Jatkamme kehittymistämme hyvin pienin askelin.. Oli kuitenkin ihana käydä tallilla. Parin sekunnin "näitä tallihommia kyllä kaipaan" ajatus kuitenkin hieman herätti, että kaipaanko oikeasti, mietippä uudelleen millaista silloin oikeasti oli.
Ehkä tää on vähän sellainen syyslomasyndrooma kun siitä nyt niin hirveästi puhutaan, että nyt on se SYYSLOMA. No kellä on ja keillä ei, ei mulla ole muutamaan vuoteen edes ollut, mutta jotenkin tuntuu, että mieli haluaa lomalle ja sähköttää mulle laiskuuden ja saamattomuuden tunteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti