Kuinka kylmä on tänään ja miksi en taaskaan jaksanut nousta ajoissa?
Miksi taas on huono hiuspäivä ja miksi kampaajalla ei vain voisi käydä tarpeeksi usein?
Miksi nää silmänaluset jatkaa tummumistaan, vaikka en koe olevani kovinkaan väsynyt?
Miksi, vaikka olen jo yli kuukauden nukkunut säännöllisemmin kuin ehkä koskaan ennen? Mennyt ajoissa nukkumaan ja nukkunut ainakin kahdeksan tuntia. Miksi? Jos vaustaus on koska 23v niin älkää kertoko sitä mulle.
Uudet korvikset pelastaa arjen.
Töissä ei mitenkään ole ollut helppoa. Olen ollut koko viikon puhelinpalvelussa ja ensimmäistä kertaa koko ajan yksin noin periaatteessa. Kukaan ei ole heti vieressä vastaamassa mun puolesta. Siinä oppii tosi paljon, mutta samalla se on hankalaa, ehkä kuitenkin vähän stressaavaakin ja hullun haasteellista ainakin. Sanoin tänään, etten sillä tavalla koe olevani stressaantunut, mutta kun asiaa miettii enemmän, olenkin vain ehkä erilailla kuin ennen. Ja sellainen tosi vastuullinen olo on, että kun neuvon jollekin väärin enkä saakaan korjattua tilannetta niin siitä jää huono fiilis hetkeksi. Ajattelen myös sitä, kuinka tulen kuulemaan näistä asioista jälkikäteen. Meillä kuitenkin jokaisesta asiasta tavallaan jää jälki. Toisaalta voi myös olla, etten koskaan kuule. Toisaalta, oppiä ikä kaikki, näinhän mä opin. Ei kysymys kuitenkaan ole ydinfysiikasta eikä ehkä kuitenkaan kannata ottaa tätä liian vakavasti. Vakavasti riittää.
Olen ensimmäistä kertaa päässyt nyt todella syventymään teoriaopiskeluun ja saanut huomata, että se on todella mielenkiintoista, vaikeaa, haastavaa, ärsyttävää ja monimutkaista. Samalla kuitenkin toisinaan myös hyvin kivaa, antoisaa ja palkitsevaa. Tuntuu, että koko meidän porukka jo erityisesti odottaa teoriatorstaita.
Nyt do-re-miit on saaneet mun pään taas aivan sekaisin ja tatetiit ja tiiritiiirit... Toissayönä näin unta todella nuoresta Isaac Elliotista. Ensi yönä varmaan nuotit, numerot ja solffat heittää voltteja.
Onneksi huomenna on perjantai! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti