Vitsit miten kylmä jo onkin! Aamuisin hengitys höyryää ja suihkun jälkeen kun ei ole ehtinyt kunnolla pää kuivua niin se jähmettyy entistäkin enemmän. Silmät aukenee pakosta kylmästä tuulesta ja sormet kohmettuu. En mä ole mitenkään taas osannut varautua tähän. Ei sitä 23:ssa vuodessa opi!
Jaksankohan koskaan lopettaa ihmettelyä siitä, kuinka lyhyt ja nopea Suomen kesä onkaan? Neljä vuodenaikaa on niin outu juttu. Ja nyt syksykin tuntuu jo talvelta. Pahiten tunnen sen naaman ihossa ja näen sen erinäisinä näppylöinä. Jaadajaada, mutta alan silti haaveilemaan uudesta pidemmästä ulkomaanmatkasta.
Koululla oli jälleen kiva treenata, se on ihanaa vaan soittaa akustista pianoa ja laulaa niin, ettei oikeasti tarvitse välittää siitä kuuluuko se jonnekin vai ei. Olen nyt treenannut paljon muutakin, niin kuin biisien artikulaatiota ja sitä, miten ylipäätään tuon sanat ja lauseet esille, mutta silti tottakai kovaa ja korkealta treeneistä tuli pelkästään kommenttia opettajalta, joka oli sattumoisin vain sitä kuullut.
Toivottavasti me ensi viikolla ehditään edetä meidän Cheek projektissa Lumin kanssa.
Inhoan atk -tunteja. En ole koskaan pitänyt niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti