Juustonaama

Niin perjantai venähtikin sitten vähän pidemmäksi päiväksi kuin olin ajatellut. Ihanan toiveikkaasti olin eilen päivittänyt, että ”pitää päästä ajoissa kotiin”… Juu no ajoissa pääsin joo, joskus yhdentoista jälkeen tänä aamuna… Olihan se periaatteessa ihan ajoissa, vaikka yöllä mun oli ollut tarkoitus lähteä.

Töiden jälkeen olin käynyt pikaisesti kotona lenkkeilyttämässä koirat ja sitten takaisin keskustaan, jossa käytiin jäsen Ärrän ja Oon kanssa pizzalla. Meidän piti käydä kokeilemassa Stockkan Suomen parasta pizzapaikkaa, mutta yllättäen hullareiden takia siellä oli pari muutakin ja vaihdoimme ruokailupaikaksi Vapianon. Minä söin rucolapizzan, jonka pienimies hyyyvin karvaisin kätösin mulle pyöräytti. Nam!

Syömisen jälkeen käytiin kevään ekoilla terdejuomilla! Lasipalatsin lavalta sai juomia kahdella eurolla, auts. Sitten varsin viihdyttävässä porukassa siirryimme jäsen Oon kämpille Kalasatamaan, yhteen niistä uusista taloista. Oli oikein oiva paikka. Ilta siinä sitten venyi ja venyi ja kun olin lähdössä niin en jotenkin vaan päässyt lähtemään. Pelattiin yksi Hitler ja kuunneltiin paljonpaljonpaljon musaa! Hitto kun en tajunnut kirjoitella ylös niitä biisien nimiä ja bändejä, molempia tuli mulle monta uutta. Kahden aikoihin päätin etten hittovie jaksa enää liikkua poiskaan. Tilaa nukkuahan oli lähes runsaasti ja nukuttua tulikin hirrrveän paljon... 

Aamulla tajusin, että mun on ihan oikeasti pakko lähteä tallille. Nouseminen oli haastavaa, mutta suoritettavissa. Maisema oli aika karu, lopullisesti homma on valmis ilmeisesti joskus vuonna 2030.

Jollain ihmeellä pääsin tallille ja sain hoidettua poninkin ja pääsin vielä kotiinkin! Tritla oli tosi hienosti. 

Talleilun jälkeen me lähdettiin iskän kanssa suoraan Hullareille. Tähtäimessämme oli tänään ainoastaan Herkku, oi sitä ruoan määrää!  Aika monta kassia saatiin mukaankin ja siis pelkkää ruokaa. Jjjeeeei!  Keltaiset lappuset hyllyjen reunoilla on tooooosi pahoja, koukuttavia eivätkä ne tuotteen aina kuitenkaan ole oikeasti niin kovin edullisia. Meille päätyi mukaan taas kerran runsaasti juustoja. 

Mun teki kuitenkin mieli piffiä, lehtaria ei ollut, joten takuumurea suomalainen naudanpaahtopaisti kuitenkin kelpasi oivasti korjaamaan tilannetta. Perunat on lapinpuikuloita ja salaatti jälleen runsaanoloinen. Valmistin lihan ja kastikkeen sille jälleen Even äidin kaljaliha -reseptillä, joka tietysti menee jo ulkoa ja onneksi, koska olen tainnut nyt hävittää sen yhden maailmanlapun, jolla se ohje on. 

Se on kuitenkin paras ohje edelleen :O

Ihanaa kun on vielä sunnuntai edessä! Nyt kyllä painaa silmiä todella pahasti, en ole nukkunut edes päiväunia! Huhhhh.